se o loppu ny

Kuukausi onkin jo vierähtänyt täällä kotoisassa Suomessa taas ja koulussakin on viikko jo totuteltu syksyn rytmiin. Onneksi ei vielä oo ollu mitään hyperkylmiä päiviä, niin on tää sopeutuminen sujunu kivuttomammin ;)

Kotimatka Surfersista oli kyllä mahtava! Kiitos Iidalle vielä matkaseurasta, onneks innostut helposti tollasista ideoista :)

Tää meidän matkahan alkoi Fidziltä, johon oli Brisbanesta noin 3,5 tunnin lento. Ei siis mitenkään paha. Kentältä ulos astuttaessa kasvoja vasten iski sellanen kuumankostea ilma, ja oloa ei yhtään helpottanu ne minibussin muovitetut 'pehmeät' penkit, joilla istuskeltiin hostellille asti. Matka kentältä kesti ehkä puoli tuntia ja siinä ajassa ehdittiin nähdä pelkästään hökkelikylää ja aika huonos kunnos olevia teitä. Perillä hostellis meille ei löytynykkään kahden hengen huonetta, mut oltiin sen verran väsyneitä, et mentiin sit suosiolla dormiin. Kysehän oli kuiteski vaan yhdestä yöstä. Käytiin vähän vetämäs henkeä huonees ja lähdettiin ettii ruokaa ja vettä. Eipä me kovin pitkälle siitä hostellin ovesta ehditty, ku paikallinen poliisiauto pysäytti meidät. Poliisisetä ystävällisesti informoi meitä siitä, että meidän ei oo kovin turvallista kävellä sillä alueella kahdestaan siihen aikaan (oli jo ilta), joten otettiin äkkilähtö takas hostellille. Hostellin viereinen leipomo oli onneks auki ja sieltä saatiin sit vettä ja leipää. 

Ei jääny siis kovin positiivista kuvaa Nadista, mut onneks oltiin osattu vähä varautuakin siihen.

Seuraavana aamuna lähdettiin sit meidän saariseikkailulle, 'awesome adventures'. Matka hostellilta satamaan oli varsin mielenkiintoinen, mut lopulta päästiin kuitenkin meren äärelle ja yhteysalukseen, joka vei meidät meidän ekaan kohteeseen. Noi Yasawa-saaret on sellanen saariryhmä Fidzin pääsaaren vieressä. Siel on tollanen yhteysalus, joka kulkee kerran päivässä käyden kääntymässä pohjoisimmalla saarella. Eli kerran päivässä on mahdollisuus päästä pohjosempaan ja kerran päivässä etelään päin. Aika suosittua on ostaa sellanen passi, jolla voi hypellä eri saarten väliä jonkun tietyn ajan, jos vaan majapaikkoja riittää. Yhteysalukselta majapaikan oma pikkuvene sit haki tavarat ja ihmiset rantaan asti. Välis oli kyl sellasiakin tavarakasoja niis pikkuveneis, et olin onnellinen omien laukkujen painavuudesta. Painavat laukut siis yleensä oli pohjimmaisina, eikä tarvinnu arpoa, et kuuluuko iso molskahdus mun laukusta. 

Me oltiin varattu etukäteen kahdelta saarelta majoitus, Kuatalta ja Korovoulta. Rannalla oli pieni tervetuloryhmä, joka lauloi ja soitti, kun saavuttiin. Ite ei tarvinnu myöskään treenata käsiä matkalaukkujen kantamisella, vaan pojat toi laukut ovelle asti. Meillä oli molemmissa paikoissa sellanen kahden hengen mökki, jossa oli oma suihku ja vessa. Ei mitään luksusta, mut ihan soveltuvaa rantaelämään. Elämä oliki aika lepposta tuol, ei tarvinnu huolehtia mistään ja ihmiset oli ystävällisiä. Tosin motiivina saatto olla se, et turistit tuo niille rahaa..mut mä en antanu sen häiritä :) Pääasiassa vaan rentouduttiin rannalla tai riippumatoissa lojuen ja käytiin syömässä, kun ruokakello soitti. Illallisen jälkeen oli ohjelmaa, joka koostui lähinnä Bula-poikien tanssiesityksistä ja perinteisestä fidziläisestä tulishowsta. Ekana iltana tosin meinattiin jäädä ilman koko tulishowta, kun pojilla ei ollu tulitikkuja :D Tulivat sit kysymään yleisöltä, et löytyykö keltään sytkää ja aluks kaikki luuli, et se oli vaan joku vitsi. No sytkä löytyi ja pienen naurunremakan saattelemana pojat alotti pyörittelee tulikeppejä. Pimeähän tuol saaril tuli siinä kuuden aikoihin, joten kyl noi showt ihan näyttäviä oli.

Aamupalat tuol oli aivan ihania: tuoretta ananasta ja mangoa pannarien ja köyhien ritareiden kanssa. Eikä aamupalalle tehny yhtään huonoa se maisema, josta sai nauttia samalla. Lounaaks oli yleensä jotain kasvisjuttuja ja sit illallisella lihaa, paljon lihaa. Hiukan kyl hämmästytti viimeisenä iltana, kun eteen kannettiin annos spagettia ja jauhelihakastiketta :D Oltiin jo totuttu noihin paikallisiin wokkityylisiin juttuihin.

22.7. lähdettiin Fidziltä ja suunnistettiin Losia kohti. Lento kesti 10 tuntia ja päivä tuntui normaalia pidemmältä. Kestihän se sen 33 tuntia, kun matkalla ylitettiin päivämääräraja ja palattiin ajassa taaksepäin.

Losin kentällä saatiin jonottaa ihan huisin kauan passintarkastukseen. Sit ku oli mun vuoro mennä kuvattavaks ja jättämään sormenjälkeni, ni se rajavirkailija ei ees kattonu mua, vaan kysyi tosi vihasesti, et mitä teen siellä. Ku vastasin, et oon vaan lomalla, ni sen jälkeen se rupes hymyilee ja tyyli muuttui totaalisesti. Loppujen lopuks se jutteli mulle 10 minuuttia, vaikka takana oli vielä pitkä jono. Sielt tuli kunnolla vitsailua Suomen kesästä ja muuta sellasta. En mä sit tiä, jos mä olin tosi epäilyttävän näkönen, et sen piti vähä testailla, et oonko oikeesti Suomesta. Ainaki se sanoi, et en vaikuta tyypilliseltä suomalaiselta, koska mä oon niin iloinen :D

Losista lähdettiin sit samantien kentältä ajelemaan punasella vuokra-autolla kohti Vegasia. Ajomatka kesti 7 tuntia, koska siel oli sattunu joku onnetomuus, jonka takia yhes välis kolme niistä viidestä kaistasta oli suljettuja. Lämpö siel autiomaas oli jotain uskomatonta, viel illal ysin aikoihin oli yli 40 astetta. Siel ajelles ruvettiin kattoo, et mikä toi tollanen ihme kajo taivaalla on. Jossain vaihees tajuttiin, et ne täytyy olla Vegasin valoista tuleva heijastus. Oltiin siinä vaiheessa kuitenkin vielä 70 mailin päässä itse kohteesta.

Kyllähän siellä perillä sitten niitä valotauluja riitti. Ihan häikäisi ;) Meidän hotelli oli tosi hyvä, vaikka vegasin mittapuilla varmasti vaatimattomammasta päästä. Aluks mietittiin, et kehdataanko mennä matkavaatteis kirjautuu sisään, mut lopulta oltiin niin väsyneitä, et tallusteltiin vaan sisään. Ihan turhaa pelättiin, että erotuttais joukosta: suurin osa kasinoväestä oli pukeutunu paljon arkisemmin kuin me. Mummot tunki kolikoita koneisiin sukat sandaaleis ja vyölaukku lantiolla.

Vegasissa kyllä riitti nähtävää. Mikään ei oo siellä ylilyöntiä ja se on oikeen arkkitehtien leikkikenttä. Ensimmäisenä päivänä me eksyttiin jo omaan hotelliinkin, kun etittiin brunssibuffettia. Se oli muuten ihan älytön: jotain kertoo jo se, et pelkästään jälkkäreitä oli tarjolla jotain 20 erilaista kakkua/torttua. Ja tietty kaikki pihvit ja munakaskokit löytyi kans. Ei tosiaan tartte ihmetellä miks jenkeillä on vähä ekstraa kehos. Toi buffetti kun esimerkiks maksoi vaan 14 dollaria. 

Ekana päivänä myös etittiin hotellin nettipisteitä, kun löydettiin sellaset laput (guest cardit), joissa oli jotain mainintaa ip:stä. Fiksut teekkaritytöt tietysti yhdisti tän ip:n sit ip-osoitteisiin ja ilostui, et onpas hyvää palvelua. Kukaan ei kuiteskaa tuntunu tietävän asiasta mitään ja oltiinki sit vähä ymmällämme. Jossain vaiheessa mulla sit välähti, et se IP saattoi olla myös meidän hotellin logo..hyvin samanlaisella fontilla se oli tehty ja hotellin nimihän oli siis Imperial Palace..Saatiin aika makeet naurut kyl tästä ja todettiin, et ollaan vissiin oltu liian tiiviisti teekkariympyröis ;)

Iltasella käytiin kattelemas viel Miragen edustan tulivuoren purkaus ja Eiffel-torni (puolet alkuperäisestä). Eiffeliin satuttiin tosi hyvään aikaan, kun just ku päästiin ylös, alkoi Bellagion suihkulähteet tanssia. Ne on siis koreografioitu aina johonkin biisiin ja satuttiin näkee illan viimeinen show. Oli aika mahtava kyl.

Seuraavana päivänä kierreltiin niitä kasinoita ja käytiin sit saman päivän aikana Roomas, Pariisis, Luxoris ja New Yorkis. Ei paha ollenkaan. New York New Yorkissa oli sellanen hauska vuoristoratakin, joka käytiin testaamas. Nähtiin me myös flamingoja ja maailman läskein puutarhasammakko. Siis sellanen savinen. Äiti, ei tartte pelätä, en ostanu sellasta sulle joululahjaks ;)

Illalla mentiin MGM Grandiin seuraamaan Cirque du soleilin näytöstä, KA. Esitystä odotelles mut käytiin säikäyttämäs yhen sirkuslaisen toimesta. Itse esitys oli mahtava ja joka suuntaan pyörivä lava olis saanu perusinsinöörinkin suun auki, vaikkei taiteesta olis välittänytkään. Esitys päättyi sit ilotulitukseen sisätilois. Normaalisesti.

Vegasista päät pyörällä jatkettiin sit Losiin. Siellä tutustuttiin Hollywoodiin: nähtiin muun muassa Marilyn, Frankenstein ja kolme hämähäkkimiestä hengailemas keskenään. Näiden hahmojen kans sai ottaa kuvia ja sit niille piti heittää pari dollaria siitä hyvästä. Käytiin myös tuijottamas sitä kuuluisaa kylttiä ja ajelulla Hollywoodlandis (eli niillä kukkuloilla) ja tällä kierroksella meille näytettiin Draculan ja Frankensteinin kodit ja ne on siis naapureita :)

Käytiin myös Santa Monica Pierillä ja sen huvipuiston maailmanpyörästä tiirailtiin maisemia. Vesi oli muuten tosi kylmää Fidzin lämpötiloihin tottuneelle iholle. Santa Monicas todistettiin kahden katumuusikon kilpalaulanta. Siin oli sellanen lahjakas nuori tyttö kitaransa ja vahvarinsa kans ja sit sellanen parhaat päivänsä nähnyt Andy McCoy-kopio 20 metrin päässä. Aina, kun tyttö lopetti, tää miekkonen hyökkäs alottamaan oman biisinsä. Sit ku tyttö alotti laualmisen taas, niin tää mies hiljakseen lopetteli ja rupes mutisemaan itekseen. Se sätti sitä tyttöä siinä jollekin miehelle ja oli ihan tuohtunu. Naurettavinta siin oli se, et se mies ite tuli siihen niin lähelle sitä tyttöä, vaikka katua olis ollu monta sataa metriä muuallakin :D miehel ei ollu ketään kuulijoita, mut tytöl oli kymmenisen. Eli aika yksipuolista kilpalaulantaa loppujen lopuks, mut sitä oli huvittaa seurata :D

Käytiin myös tietysti Universal-studioilla. Siellä studiokierroksella nähtiin muutamia lavasteita ja demonstraatioita siitä, miten esimerkiksi auton ulosajokohtaukset (monien pyörähdysten kans) tehdään. Käytiin katsomas myös erikoistehosteshow ja tulishow. 3D-vuoristorata oli myös hauska kokemus. On se vaan jännä kuinka mieltä voidaan huijata.

Losista jatkettiin amerikanturneeta vielä New Yorkiin. Siellä meil oli joka toinen päivä tosi aurinkoista ja sit niinä loppuina päivinä satoi ja jyrisi. Ihmisiä löytyi taas ihan kunnolla ja me taidettiin alottaa joka aamu kunnon jenkkityyliin naapurin Starbucksin kautta.

Käytiin tietysti Times Squarella moneenkin otteeseen, Central parkissa (tosin vain riksan kyydis, ku ei jaksettu kävellä enää sinä päivänä), Museum of Natural historyssa, Wall streetill, Fifth avenuella ja Empire state buildingis. Vapaudenpatsastakin käytiin moikkaamas.

Siel Manhattanin eteläkärjessä, Battery parkissa, oli samat mustat pojat tekemäs akrobaattitemppuja kuin puoltoista vuotta sitten. He kertoivat, että ovat tehneet noita esiintymisiä siel jo kymmenen vuoden ajan ja sillä sit elättävät perheensä. Sama viulua vinguttava pappakin sieltä löytyi vielä, eikä harjoittelu ollu puolessatoista vuodessa tuonu kauheesti muutosta siihen puhtauteen. Ihan symppis se kuitenki oli :)

Yks asia yllätti tuol reissus, vielä jenkeissä siis: meitä tuijotettiin ihan tosi paljon. Saatiin paljon hyvän huomenen ja päivän -toivotuksia vastaantulleilta miehiltä. Yks aamu Nykissä sellanen pappa oikeen pysähtyi ja jäi tuijottamaan perään. Samana aamuna metrosta joku pikkupoika tuijotti ja osoitteli meitä äidilleen. Lopulta se uskalsi vilkuttaa :) Mut tää vähä yllätti tuol jenkeis, Fidzillä sen tajus, et ku ollaan sen verran vaaleita, et erotutaan kyl tummasta paikallisväestöstä. Mut kait Nykissä blondejakin on?!?

Kotimatkalla laukut painoi 45,9 kg, kun 46 oli raja. Nykistä sain mukaani 7 matkamuistokengät ja Losistaki ostin kolmet. Naureskeltiin Iidan kans, ku Nykissä lähdettiin ekaa kertaa kaupungille, niin alle puoles tunnis molemmilla oli jo kahdet kengät pussissa. Tehokasta toimintaa siis.

Nyt pitäis käydä läpi vaihtoajan kuvia ja päättää, mitkä niistä teetätän oikeen paperiversioiks. Yhtenä päivänä niitä aussikuvia selailinkin täs ja kyl tuli jo pieni kaipaus takas niille rannoille. Ehkä muutaman vuoden päästä. Nyt keskitytään taas vaihteeks nauttimaan Suomen syksystä

viimeisiä viedään

Nyt viettelen viimesiä päiviä tääl Surfersissa. Sunnuntaina tultiin Minnan kans takasi Uuden-Seelannin keikalta ja maanantaiaamuna saatiin Iida tänne meidän seuraan. Minnalla onki huomenna kotimatka edessä ja just pakattiin Minnan rinkka ja reppu. Tungin sinne omia vaatteitaniki aika huolella ja repun pohjalla makaa kerässä 50 senttiä korkea koala, jonka ostin itselleni aussituliaiseks :)

Minna tuli tänne Ausseihin siis juhannuksen jälkeen ja muutaman päivän Sydneyss oleilun jälkeen suuntas myös Gold Coastille. Lähettiin pariks päiväks Byron bayhin auringon perässä. Siellä loikoiltiin rannalla ja käytiin kattomas auringonlaskua majakalla. Matkalla majakalle bongattiin delfiiniparvi uiskentelemas, mut ei valaita, joita pitäis näkyä näihin aikoihin näillä vesillä.

Kesäkuun viimeisenä iltana lennettiin Minnan kans sit Uuteen-Seelantiin. Meidän kone oli pikkasen myöhäs ja Aucklandin kentällä vasta mukava ylläri odotti: lentokoneen ovea ei saatu auki, joten saatiin viettää ylimääräinen tunti nauttien koneen nahkapenkeistä. Lopulta sit päästiin koneesta ulos, mut täällä päin on tosiaan toi maahantulo aika hidasta touhua kaikkien tullien ja passintarkastusten kanssa. Noin puol kahden aikaan yöllä nähtiin sit viimein Emma, joka oli tullu meitä vastaan kentälle. Emma on uusseelantilainen tyttö, joka oli aikoinaan Lapuan lukios vaihtarina ja nyt mentiin sit moikkaamaan sitä, kun kerta tällä puolella maailmaa satuttiin olee.

Oltiin Aucklandis pari päivää ja majoituttiin Emman (vanhempien) kotona. Kierreltiin nähtävyyksiä ja koettiin myös kunnon fush 'n chups -elämys uusiseelantilaiseen tapaan mustahiekkaisella rannalla.  Kerittiin me vähä kaupoissaki käydä. Yhdestä kaupasta tarttuikin mukaan sit uus laskettelutakki (jonka oikeestikin tarvin, ku kylmimmillään koettiin -4 astetta), mut kyllähän se siinä vaihees hiukka hassulta ostokselta tuntui :D 

Aucklandista lähdettiin sitten kolmisin (Minna, Emma ja mä) ajelee kohti Rotoruaa. Ensimmäisenä meitä vastas siel oli aika tuhkea mädäntyneen kananmunan haju, joka johtuu tuliperäisestä maasta. Käytiin yhdessä geysir-puistossa, jossa nähtiin paikallista alkuasukaskulttuuria (maori) ja myös kiwi-lintu, joka on Uuden-Seelannin erikoisuus. Se on ihan sen näkönen niinku isoon kiwi-hedelmään olis tungettu kolme tikku, yks nokaks ja kaks jaloiks. Rotoruan järvessä bongattiin myös mustia joutsenia. Illalla käytiin rentoutumas kuumis lähteis paikallisessa Polynesia spassa.

Seuraavana päivänä jatkettiin matkaa kohti Wellingtonia, maan pääkaupunkia. Meil oli aika huono säkä sään suhteen, koska oli niin pilvistä ja sumuista, ettei kauheesti maisemia nähty. Ajettiin nimittäin desert roadilla, jota reunustaa vuorijono. Onneks ne pilvet hiukan rakoili yhdes vaihees ja nähtiin pilkahdus Ruapehu-vuoresta, joka on pohjoissaaren korkein kohta. Se oli kyl jylhän näköinen lumihuippuineen.

Wellingtonis majoituttiin Emman hyvän ystävän luona ja kun päästiin sinne, niin pöydässä odotti tee ja teeleivät. Lounaan jälkeen lähettiin Wellingtonin kiertoajelulle Alicen (Emman ystävä) opastamana. Nähtiin muun muassa Peter Jacksonin (Taru sormusten herrasta-leffojen ohjaaja) koti ja elokuvastudiot. Wellington on kaunis merenrantakaupunki, mutta tuulinen. Oli hiukan Tampere-fiilistä (huom. mä en todennu tota ekana). Kesken ajelun kuultiin radiosta yhtäkkiä juttua Suomesta, kun radiopojat puhui Suomen listaykkösestä, Antti Tuiskusta. Ne kyl keskeytti biisin puolen minuutin jälkeen, koska eivät tykänneet siitä. Mut oli aika hassu kuulla yhtäkkiä Suomi-juttua. 

Illalla mentiin syömään vielä muutaman Alicen kaverin kanssa ja oli kyllä tosi hauska ilta paikallisessa seurassa. 

Seuraavana aamuna saatiin kokea ruotsinlaivatunnelmaa, kun ylitettiin meripätkä saarten välissä. Satamassa meitä odotti vuokra-auto, jolla huristeltiin sateisessa säässä Kaikouran kautta Christchurchiin yöks. Matkan varrella nähtiin kymmenittäin hylkeitä, jotka oli tullu tien viereen kiville nauttimaan sadesäästä. Siellä ne nökötti nenä pystys ja poseeras innokkaille turisteille.

Christchurchistä jatkettiin matkaa Mt Cookille, joka on korkein kohta Uudessa-Seelannissa, 3,7 km. Ajettiin Tekapo-järven kautta ja siel näkyi pikkasen lunta tienvarsilla. Mt cookin kylä oli tosi pieni, mut hostelli oli tosi hyvä. Päästiin jopa saunaan, joka ei tosin lämmenny ihan suomalaiseen makuun sopiviin lukemiin, mut sai siel lämmiteltyä. Siel alko sit illal satelee lunta (oltiin siis jossain 700 metrin korkeudes) ja aamulla saikin sit puhdistaa autoa lumesta. Päästiin myös kokemaan uusseelantilainen tapa putsata ikkunat jäästä, kun hostellin respan poika kanto meille kuumaa vettä kattilas ja paisko ikkunoihin. Näytettiin varmaan suht avuttomilta, ku se oli niin auliisti meille niitä vesikattiloita kantoi. Lopulta jouduttiin viel säätää lumiketjut renkaisiin, ku ei päästy hostellin pihasta liikkeelle. Eihän siel mitään talvirenkaita tunneta ja hiekka-auto ei ainakaan sillon ollu viel käyny hostellin pihas asti. Ketjut saatiin kuiteski ottaa aika pian pois, mut se vaatiki vähä karskimpia otteita, ku niis oli lukot jäätyny. Emma ja Minna nauro, ku mä olin hameeni kans kädet jossain auton alla ja syljellä sulatin jäät. Kyllä insinöörit vaan osaa, vaikkei ulkokuoren perusteella aina uskoiskaan ;)

Mt Cookilta suunnattiin sit Queenstowniin, joka on muuten eteläisin paikka, jossa oon ikinä käyny. Matkan varrella pysähdyttiin Geraldine nimises kaupungis ja käytiin moikkaamas Emman kaveria, jolla oli ylläriylläri teetä ja teeleipiä odottamas. Kyl maistui.

Queenstown olikin sit sellanen kiva pieni alppikylä, josta löyty järvi. Vuoret ympärillä oli aivan mahtavat ja laskettelukamakauppoja löyty joka kulmasta. Noustiin kylästä ylemmäs vuorelle sellasella gondolilla ja sen gondolin huipul käytiin ajelemas sellanen alamäkiautorata. Se oli hauskaa, mut en suosittele hametta asuksi. Se ei ollu kovin käytännöllinen, kun vauhtia oli niin huimasti, et ilmavirta lennätti hametta niinku Marilynilla aikoinaan.

Queenstownis viivyttiin kaks yötä ja seuraavana päivänä käytiin hurjastelemas pikaveneellä kanjonis. Olihan se ihan hauskaa, ku se heitti niitä 360 asteen spinejä. Käytiin myös tutustumas Arrowtownin vanhanajan kylään, josta löyty maailman söpöin karkkikauppa ja hyviä toffeita.

Toisen yön jälkeen otettiin suunta kohti Christchurchia taas. Ehdittiin sinne sopivasti loppuiltapäivästä ja ilta päätettiin ottaa rennosti leffateatterin penkeillä. Seuraavana päivänä tutustuttiin kaupunkiin ja sen nähtävyyksiin, kuten vanhassa yliopistossa sijaitsevaan taidekeskukseen (paljon kivoja pikkuputiikkeja, joista koruputiikki oli paras) ja kasvitieteelliseen puutarhaan. Nähtiinpä me yks pullea setä, joka oli tullu markkinoille mm.  nielemään miekkoja kiltissä. Ilman paitaa. Knallihattu päässä. Ei varsinaisesti kaunis näky. Käytiin myös toisena iltana leffassa, mut tällä kertaa sellasessa pienessä ja vanhanaikaisessa teatterissa. 

Seuraavana aamuna lennettiinkin takas Aucklandiin meidän tiiviin reissun päätteeks. Ajettiin yhteensä joku 2500 kilsaa ja kyl siihen vasemmalla puolella ajamiseen alko jo yllättävästi tottua. Aucklandis majoituttiin taas Emman kotiin. Illalla käytiin vielä tyttöjen kans Calcutas, joka on siis kiva intialainen ravintola. Siel raflas nähtiinki sit paikallinen tv-stara, kun se tuli perheensä kans syömään naapuripöytään. Eihän me Minnan kaa sitä tunnistettu, mut Emma informoi meitä. Sunnuntaiaamupäiväl Emman vanhemmat tarjos meille vielä brunssin yhdessä kahvilassa ja sitten suunnattiinkin taas lentokentälle ja kohti Surfersia.

Eilen tosiaan Iida saapui tänne ja aurinko paistoikin sit pilvettömältä taivaalta. Loikoiltiin rannalla, kun kaikilla oli vähän matkaväsymystä päällä. Illalla tehtiin hostellilla kenguruburgereita ja tänään käytiin sit kattomas niitä kenguruita ihan elävinä. Sain myös vihdoin otatettua kuvan, jossa mä halaan koalaa. Se oli ihmeen pehmeä ja lötkö. 

Minna tosiaan suuntaa huomen Suomea kohti ja Iidan kans jatketaan matkaa perjantaina vähän vielä lämpöisempään, Fidzille. Siellä ollaan kuus päivää parantelemas rusketusta ennenku siirrytään jenkkilän puolelle. Lennetään Fidziltä Losiin ja tällä lennolla ylitetään päivämääräraja, joten palataan itse asias ajassa taaksepäin, kun laskeudutaan Losiin samana päivänä puolilta päivin ku lähdettiin Fidziltä yöllä. Losis odottaa kentällä auto ja ajetaan heti kolmeks yöks Vegasin valotauluja kummastelemaan. Vegasista palataan sit takas Losiin kans kolmeks yöks, ennenku lennetään Nykiin. Vielä ehtii yks kuukausi vaihtua ennenku ollaan Suomes, mut jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, niin 3.8. klo 8:50 voi olla tervetulokylttien kaa valmiina Helsinki-Vantaan ulkomaanterminaalin tuloaulas.

ja loma jatkuu..

Nyt on viimeinen ilta mulla täällä Surfersissa. Tai teen mä vielä heinäkuun puolella muutaman päivän comebackin. Tänään aurinkokin taas paistoi ja lämmitti oikeen kivasti, kun olin käveleskelemässä tuol keskustas. Tänään kuulu muuten joka putiikista Michael Jacksonin biisejä. Teeskentelin oikeen kunnon turistia ja napsin kuvia vähä joka paikasta. Kävin myös syömäs yhden hollantilaisen kaverin kaa ja tuntu jotenki oudolta sanoa heipat sille. Se jää tänne opiskelee viel kolmeks vuodeks, joten ei ihan heti olla näkemäs ainakaa Hollannis. Mut ehkä joku päivä sit. 

Tiistaina mulla oli viimeinen tentti ja sen jälkeen koko päivä menikin siivotessa. Pesin meidän lattiasta kattoon ulottuvat ikkunat kahdelta seinustalta ja kädet kiitti illalla. Keskiviikkona luovutettiinki sit kämppä ja sai sanoo hyvästit sille merinäköalalle. Huoh, se oli kyl ihan mahtava.

Juhannus sujui tääl ihan rauhallisesti ja sateisesti. Oltiin suomiporukalla grillailemas, uimas ja saunomas Annen ja Janin luona. Oli meil tosin yks ruotsalaisvahvistuskin mukana, mut se ei uskaltanu löylyttelemiskisaan, jonka mä muute voitin :)

Ennen juhannusta nautin äidin ja isän seurasta melkeen kaks viikkoa. Lähdin siis heti viimeisiä luentoja seuraavana aamuna Sydneyyn. Mun lähtö ei sujunu ihan ongelmitta, ku nukuin pommiin. Heräsin siihen, et taksikeskuksesta soitettiin mulle, kun mun taksi tilaama taksi ilmeisesti odotti alhaalla. En ehtiny vastaamaan siihen puheluun, mut vilkaisu kelloon riitti laittaa muhun aika paljon vauhtia ja olin viiden minuutin päästä heräämisestäni jo kadulla soittelemas uutta taksia. Kuski pistiki sit tallan pohjaan ja olin suht nopeesti kentällä. Check-innis mulle kerrottiin, et kaikki Sydneyn lennot on myöhäs ja todennäköisesti joitakin perutaan, ku Sydneytä ympäröi tiheä sumu. Näiden lentojen viivytysten takia ehdin vielä siis jopa aikaisemmalle lennolle ja sain kävellä suoraan koneeseen. Ikkunasta oli muuten mahtava näkymä, kun aurinko nousi merestä samaan aikaan ku kone maasta.

Sydneys löysin nopeesti vanhusten hotellille, jossa ne oli vielä nukkumas. Se sopi mulle hyvin, koska mä näytin edelleen siltä, et en ollu kattonu aamulla peiliin. Sydneys oli aika lämmintä päivisin ja aurinko paisto meille joka päivä. Käytiin kattoo oopperatalo iltavalaistukses ja toisena päivänä nähtiin se päivänvalos, ku käytiin Manlyssa lautalla. Darling harbourin alue oli kivaa oleskelualuetta ja äidin kaa käytiin tsekkailemas myös haita lasin läpi. Käytiin myös kattoo rugby-peli, jossa aussien Wallabit pelas Uuuden-seelannin Barbaareja vastaan. Stadion oli suht massiivinen, kapasiteetti  on 83 500, eikä siel tuol pelis kauheesti tyhjiä spotteja näkyny.

Sydneystä jäi mieleen myös aurinkolasit päässä kerjäävä koira ja kauluspaidassa ja solmiossa pulloja soitteleva mies. Bondi beachinki kävin tsekkaamas samalla, kun kävin sieltä lähettyviltä hakemassa mukaani yhden paidan, jota olin metsästäny lähes koko vaihtoaikani. Tietysti piti joku matkamuisto itelleni hommata ja tähän tarkoitukseen löyty sit sopivasti uudet kengät. 

Sydneystä lähdettiin sit autoillen kohti Melbournea. Matkalla nähtiin paljon lampaita ja vaihtelevia maisemia. Kuolleita kengurujaki oli tienvarsilla muutamia ja pari elävää yksilöä bongattiin aika etäältä tosin. Sain myös kokea nolla-asteisen sään ja lumisateen Australias, kun käytiin tsekkaamas yks laskettelukeskus paikallisilla Alpeilla. Sillon viimestään uskoin, et kyl täällä talvi on. 

Täällä Ausseissa muuten tosissaan kampanjoidaan liikenneturvallisuuden puolesta. Tasaisin välimatkoin tuol tien varres oli kylttejä, joissa kerrottiin, et 'powernap' -paikka on tulossa pian. Tällasta kylttiä edelsi aina pari iskulausetta, kuten 'Microsleep can kill in nanoseconds' tai  'Fatigue kills, sleep helps'.

Yks yö vietettiin matkalla ennenkun päästiin sateiseen ja kylmähköön Melbourneen. Käytiin illalla vielä tekemäs pikainen tutustumiskierros kaupunkiin. Seuraavana päivänä lähdettiin ajelee Great Ocean Roadia. Torquayn Bells beachia ku mentiin kattoo, ni huomasin yhtäkkiä kengurun kurkkimas puskasta. Iskä teki äkkijarrutuksen ja pienen peruutuksen jälkeen päästiin näkemään kenguruperhe aterioimas. Isä-kenguru oli valtava ja se seuras aika valppaana meitä. Kyl se niiden pomppiminen näyttää ihan hullulta, harmittaa, ku en ehtiny ottaa videota siitä. Vähän matkan pääs äiti bongaskin vielä tosi ison kengurulauman. Niitä ei enää jaksettu laskea, mut oli niitä kevyesti yli 20.

Seuraava kaupunki, jossa saatiin lisäystä kenguruspottailuihin, oli Anglesea. Siellä niitä parveili paikallisella golfkentällä sulassa sovussa golffaajien kans. Ei se golf vissiin niin kiinnostavaa oo, ku ne kengurut vaan loikoili tylsistyneen näkösinä niillä greeneillä ;) sinne kentälle ei saanu mennä kuvaamaan niitä kenguja, mut mä hiivin sellasen pienen metsäkaistaleen läpi siihen kentän reunalle nappaa kuvan. Mua lähin kenguru katto, kun mä lähestyin ja sen jälkeen käänsi selän mulle, lysähti maahan ja rupes raapimaan takalistoaan :D se näky menee mun top kymppiin hupaisimpien näkyjen listalla.

Great Ocean Road oli kyl yhtä upeeta maisemaa koko matka. Nähtiin myös 12 apostolia, tai ne mitä niistä 12 on enää jäljellä. Ja matkalta löyty tosiaan paikka nimeltä Johanna. Siellä oli myös ranta nimeltä Johanna beach. Tonne johti tie nimeltä Red Johanna Road. Olis ehkä pitäny ostaa sieltä myynnis ollu maapläntti tulevaa kesämökkiä varten.

Melbournes ehin vielä sit yhtenä päivänä tutustuu lisää kaupunkiin ja shoppaillakin vähäsen. Kyl mä ne matkamuistokengät sieltäki löysin. Kaupunki oli muuten tosi kivan oloinen, vaikkakin vähä kylmä sillä hetkellä.

Melbournesta lensin sit torstai-iltana takas Surfersiin, jotta pääsin perjantaina sinne siirrettyyn tenttiin. Tentti meni muuten kait ok, mut aika loppu vähä kesken, et yks vastaus jäi vähän vajaaks. Kauheesti oli kyl kirjotettavaa siihen kahtee tuntiin ja ei ollu aikaa miettiä, et mitä kirjottaa vaan koko ajan piti kynän sauhuta. Tota perjantaita seuranneena maanantaina mulla oliki sit 2 tenttiä ja kait neki ihan ok meni. Oli kyl todella raskas päivä ja olin ihan poikki sit illal, ku joskus puol kasin aikoihin sieltä jälkimmäisestä tentistäni kotiin raahauduin.

Onneks aurinko päätti olla esillä tiistaina ja päästiin äidin kaa nauttimaan biitsielämästä. Kokkasin myös kengurusapuskat tona päivänä, et nyt on sit kengurut nähty ja maistettu myös. Keskiviikkoaamuna herättiin ihailemaan auringonnosua. olihan se ihan makeen näkönen, vaikka pieni pilvikerros siellä horisontissa olikin, ettei ihan nähny sitä kohtaa, ku se nousee merestä. Mut hyvin se aurinko sieltä nousi ja jaksoi paistaa ja lämmittää taas koko päivän.

Torstai oliki sit viimenen päivä vanhuksilla tääl ja päätettiin lähtee käymään Brisbanes. Siel etittiin sukulaisten leipomo, jossa syötiin sit korvapuustit. Äiti osti mulle kotiinviemisiks vielä karjalanpiirakoita. Oli nameja.

Huomenna meenki sitte Minnaa vastaan Gold Coastin lentokentälle ja tutustutaan muutaman päivän ajan Gold Coastin ympäristöön. Tiistaina suunnataan sitten Uuteen-Seelantiin, jossa Emma tulee hakee meidät kentältä. Tehdään sitten melkeen kahden viikon retki ympäri tota naapurimaata kolmisin. Takas Gold Coastille tullaan 12.7. ja Iida saapuu sit sopivasti 13.7. tänne meidän seuraan. 

Nyt meen miettii, et kuinka monta t-paitaa, toppia ja hupparia voin laittaa päälleni, jotta saan laukun painorajotusten sisälle.

lukulomaa

Täällä on taas palattu aurinkoiseen tilaan, eikä viime viikon myrskyistä muistuta muut ku kaivinkoneet rannoilla. Nää kaivinkoneet siis yrittää tasoittaa noita rantoja, kun paikoitellen siel on yli 2 metriä korkeita hiekkaseinämiä, kun meri on huuhtonut osan hiekasta mukaansa.

Tällä viikolla tiistaina sitten sain todeta konkreettisesti sen, et ne alustavat tenttipäivät voi muuttua. Kurssin opettaja oli lähettäny mailia, et tenttiä on aikaistettu viikolla. Muuten siinä olis mitään ongelmaa, mutta nyt se tentti on LUKUviikolla perjantaina. Ja koulun jossain tenttiohjeis sanotaan, et tenttejä ei olis lukuviikolla muuta ku jotain kielten tenttejä ja ne päivämäärät tiedettäis sit jo ajois. No ei tos lukuviikos muuten olis mitään ongelmaa, mutta mulla oli jo lentolippu varattuna Melbournesta Gold Coastille lauantaille eli mun oli tarkoitus viettää se perjantai Melbourneen (tai sen kauppoihin) tutustuen. Nyt jouduin sit vaihtaa mun lentolipun torstaille ja maksaa tästä vaihdosta melkeen saman verran, mitä lippu makso alunperin. 

Keskiviikkona oli aamulla sit tän kyseisen kurssin tokavipa luento. Tällä luennolla opettaja sit kertoi meille siitä tentistä sen verran, et siin on 6 short answer kysymystä. Tän jälkeen se sanoi, et 'älkää mielellään sit ylittäkö 2 sivun pituutta näis teidän vastauksis'. Naureskelin itekseni, et näköjään noi short answerit vaihtelee tääl yliopiston sisälläki, ku toisen aineen välitentis ne meinas maksimissaan puolta sivua tekstiä. Sit tenttiin käskettiin ottaa viel yliviivauskynä eli kun on vastauksen raapustellu, ni sit sielt pitäis korostaa ne tärkeimmät sanat ja pätkät. Ja kaiken huipuks se kertoi meille, et mitkä 6 aihealuetta niis kysymyksis on. Vähentää ihan kivasti tota luku-urakkaa siitä 600 sivusta noin 25-30 sivuun.

Ton luennon jälkeen kävin sit selvittämäs yhtä juttua student centeristä ja asia selviski aika nopeesti, mut lopulta istuskelin siel huonees jonku vajaan puol tuntia jutskaillen sen tyypin kans. Se tietysti heti aluks huomas, etten oo paikallinen ja alko kyselee siitä. Päädyttiin  juttelee kaikkea opiskeluun, Ausseihin ja matkusteluun liittyvää. Se oli itekin siis viel opiskelijana tuol Griffithis, mut tekee kerran viikos hommia. Tästä taas huomaa kuinka rentoa porukkaa nää Aussit on, ku kesken työpäivän voi pitää tällasia juttelutuokioita tuntemattomien kans :D

Torstaina vietinkin sitte iltaa pitkästä aikaa mun saksalaisten kamujen kaa ja perjantaina juhlistettiin Annen synttäreitä suomi-saksa-aussi-ruotsi-porukalla. Hauskaa oli :)

Luentoja mulla on enää kahtena päivänä ja muuten tälle viikolle tarttis saada kunnon lukuvaihde päälle, jotta voin sit perjantaina lähtee hyvil mielil kohti Sydneyta. Ilman koulukirjoja. 

Beach closed

Tänä aamuna heräsin reilusti ennen kellonsoittoa ja aivan liian aikaisin (vapaapäivä), mut huono tuuli haihtui äkkiä, ku huomasin mikä mut herätti: auringonpaiste! :) Ikkunasta vilkaistessani huomasin myös, et ranta oli siirtyny noin 20 metrii lähemmäs meidän kotiovea, kun rantaesplanadia (autotie) peitti vaalea hiekkakerros.

Täällä on siis viime päivinä ollu ihan kunnon myräkkää. Tiistaina se alkoi, keskiviikko oli pahin päivä ja eilen jo tyyntyi. Tänään tuuli kerää voimia iskeäkseen ilmeisesti huomenna takasin. Tuulen lisäks ollaan saatu myös aimo annos vettä niskaan viime päivinä. Keskiviikkona aamulla teki kyllä niin mieli vetää peitto korviin, kääntää kylkeä ja jatkaa unia, kun huomas ton säätilanteen, mut ei auttanu. Kouluun oli lähdettävä, kun piti mennä pitämään viimeinen esitys ja ojentaa viimeinen essee harkoissa.

Pääsin melkein bussipysäkille asti, kun mun uus (parempi) sateenvarjo lopulta taipui tuulen tahtoon ja muodosti sellasen sienilakin mun päälle. Olin ku kävelevä tatti. Jotain siis tosta tuulen voimasta kertoo se, et tosiaan ne mun sateenvarjon suht tukevat rautasetit taipui sisäänpäin (toi varjo on sellanen sontikkamallinen). Tuulennopeus on siis ollu sellanen 40 m/s ainakin säätiedotusten mukaan. Kouluun päästessäni mun kengistä kuulu kävellessä litslots ja koko vaatetus oli märkä. Oli melko nihkeä päivä. Erityisen epämukavaa oli mennä pitämään presistä hiukset vettä valuen, ku rakennusten välillä ei voi liikkua mitään putkia pitkin, kuten TTY:llä.. Esityksen jälkeen päätin skipata päivän vipat luennot ja suunnata kotiin kuivumaan.

Kotimatkalla mun viereen istui bussissa suomalainen tyttö. Ekaa kertaa törmään täällä suomalaiseen sillee, ettei se oo kukaan tosta tutusta vaihtariporukasta. Meidän bussi joutui sit poikkeemaan reitiltään, koska toi pääväylä oli ihan tukossa. Myrskyn takia täällä oli sähkökatkoja ja liikennevalot ei toiminu, joten pollarit siel yritti ohjata autoja. Mua ei haitannu, vaikka poikettiin reitiltä, koska bussi meni näin lähemmäs kotiovea. Kävellessäni ton surfersin keskustan läpi harmittelin, ku ei ollu kameraa mukana. Oli meinaa sen verran rajun näköstä. Tuli ihan mieleen jotku elokuvalavasteet, siis elokuva, jossa on just koettu hirmumyrsky. Ihmisiä ei näkyny kovinkaan paljo, mut palmunoksia ja muuta moskaa (lähinnä puista) sitäkin enemmän. 

Torstaina olinki sit jo varautunu tähän vaatteiden/kenkien kastumiseen, joten tallustelin aamulla koululle asti flipflopit jaloissa ja laitoin koulun vessassa sukkikset ja kuivat tennarit jalkaan. Laukussa oli vielä varasukkikset, jos sade olis päässy kastelee liiaks. Ensimmäisten harkkojen jälkeen oli kuitenki iloinen yllätys, kun sade oli loppunu ja aurinko pilkisteli pilvien takaa. Illalla tuli enää vaan pientä ripottelua, joten tällä kertaa ei voinut kastuneisiin vaatteisiin vedoten jättää illan viimeistä (18-20) luentoa väliin :) 

Viime viikolla mulla oli siis pikkasen kirimistä noiden kouluhommien kans, joita en tehny edeltävällä kuumeviikolla. Nyt on onneks kaikki oheishommat tehty: tää lukukausi on enää lopputenttejä vaille valmis paketti. Lauantaina saatiin ALUSTAVA aikataulu lopputenteille. En ymmärrä, et miten ne ei voi jo täs alle kuukausi etukäteen tietää lopullisia aikatauluja tenteille. Luulis, et niit aikatauluja olis ollu aikaa sorvailla. Mulle kävis hyvin kyl tää mun alustava aikataulu, jonka mukaan mul olis kolme tenttiä ekalla tenttiviikolla (2 ma ja 1 pe) ja sit viimeinen olis toisen tenttiviikon tiistaina aamulla. 

Viime viikonloppu olikin sitte autoiluviikonloppu. Lauantaina vuokrattiin kämppiksen kaa menopeli. Oltiin suunniteltu, et käydään vähä tutustumas tähän lähialueisiin viikonlopun aikana ja aloitettiin IKEAsta, joka on noin 50 kilsan päässä täältä Brisbaneen päin. Otettiin suosiolla automaattivaihteinen auto, mikä oli kyl ehdottoman hyvä ratkaisu. Sai keskittyä sit täysillä siihen liikenteen seuraamiseen. Mä alotin ajamisen ja olin jopa niin keskittyny seuraamaan, et mistäs päin ne autot tuleekaan, et yritin vilkuttaa laittamalla tuulilasinpyyhkijät päälle. Täällä siis vilkkutikku on ratin oikealla puolella ja tuulilasinpyyhkijät vasemmalla. Vasemmanpuoleisen liikenteen ihanuuksia! Eikä toi jääny ainoaks kerraks viikonlopun aikana, ku onnistuin näyttää totaalisen turistikuskilta: pyyhkijöitä käytettiin ahkerasti sateen puutteesta huolimatta :)

Yllättävän nopeesti siihen vasemmalla puolella ajamiseen tottui kuitenkin. Et ei siinä sit ollu mitään ongelmia. Nopeusrajoituksia tääl löytyy sit 10 välein tonne 110 km/h asti. Moottoritie ainakin Brisbanen suuntaan on 4-kaistainen (siis yhteensä 8, 4 yhteen suuntaan) ja rekat jyrää ihan tehokkaasti pienempien autojen ohi.Rekkoja tääl kutsutaanki roadtrain-nimellä, eikä ne tosiaan aiheuttanu mitään tietukkoja. 

IKEAan mentiin oikeestaan sen takia, et kämppis (ruotsalainen) halus käydä hakemas ruotsalaisia ruokatarvikkeita, kuten Kallen mätitahnaa ja näkkileipää. Toki me itse puljukin kierrettiin läpi, mut ei sieltä viittiny kauheesti matkamuistoja ostella ;) Mun ostoskassissa oli vaan mustikkakeittoa ja suolakaloja (karkkeja siis). Tollasia mustikka/mansikka/vadelmakeittoja en oo tääl kaupois bongannu, joten ny oli pakko sijoittaa sellaiseen. Suomessa ne on meinaa vakiokamaa mun jääkaapis.

IKEAsta otettiin suunta kohti Robina town centeriä, joka on siis osa Gold coastia, mut etelämpänä kuin Surfers. Sinne avattiin 2 viikkoa sitten Apple store ja mä halusin käydä tsekkaamassa josko sieltä löytyis punaiset kuoret mun läppäriin. No löytyihän sieltä, joten nyt mun läppäri sopii paremmin mun muihin asusteisiin ;)

Tuolta Robinasta jatkettiin kohti Tropical Fruit Gardenia. Se on siis hedelmätila, jossa kasvatetaan kaikkia hedelmiä ja sinne voi mennä tutustumaan ja maistelemaan uusia makuja. Päästeltiin sit traktorikyydillä ympäri plantaaseja ja käytiin nappaamas välis mandariinit puusta evääks. Minijuna-ajelun ja kengurujen syöttämisen jälkeen piti vielä päästä maistamaan suklaahedelmää. Maku tulee kuulemma parhaiten esiin, jos sitä sekottaa jätskiin, joten sellanenhan sit piti saada. Vaniljajätskin sekaan siis soseutettiin sitä suklaahedelmää ja hyvää oli! Aini, sellanen juttu viel tähän väliin, et suurin hedelmä tuol oli Jak-hedelmä, joka voi kasvaa metrin mittaseks ja jopa 50 kiloa painavaks! Ei kannata pitää picniciä sellasen puun alla..

Sunnuntaina startattiin suht varhain aamulla (ettei tarttenu alkaa maksaa parkkipaikasta) ja suunnattiin eka kattomaan miltä Bond university näyttää. Se on siis toinen yliopisto täs Gold Coastilla, mut yksityinen. TTY:llä on kyllä vaihtopaikkoja sinnekin, mun tapaukses niiden lukukausi ei vaan sopinu aikatauluihin. Se kampus oli kyllä tosi upea: oma järvi ja kaikkea. Se näytti just sellaselta kampukselta, jota kuvattais jossain leffassa perinteisenä yliopistomiljöönä.

Tuolta jatkettiin sit sisämaahan (hinterland) päin ja suuntana Mount Tamborine. Paljon jyrkkään ylämäkeen ajamista ja lopulta päästiin vuoren huipulle, josta löytyi pikkunen kommuuni. Siitä tuli ihan mieleen joku alppikylä. Siellä oli siis paljon pieniä kahviloita ja ihan täysin kyl turistien varas toi paikka. Paljon eri aktiviteettia sinne on kehitetty: kylpylöitä, viinitiloja, ratsastusta ja tietty niitä metsäreittejä löyty enemmän ku tarpeeks.

Meillä oli ajatuksena käydä katsastamas sellanen Skywalk, jossa kävellään siis osa reitistä puiden latvojen tuntumas sellasilla metallisilloilla. Sitä sit lähdettiin ettii ja ensimmäisten ohjeiden takia päädyttiin kävelee aika paljon pääsemättä määränpäähän. Seuraavien ohjeiden perusteella päädyttiin kävelemään 3 kilsan matka takas autolle, jotta voitais ajaa paikanpäälle, n. 4 kilsaa toisten ohjeiden antamispaikasta meidän alkuperäiseen kävelysuuntaan. Mietittiin sillon, et olis se täti voinu meitä alunperin kehottaa ajelee autolla lähemmäs. Turistikartta oli tosi surkea, joten sen takia jouduttiin turvautuu neuvoihin. No tos autollepaluumatkalla käytiin kiertämäs yks 3 kilsan metsäpolku ja reitiltä löytyi aivan tosi nätti putous. Tietysti sinnekin oli sit eksyny yks japsimies ja siellä se hyppeli putouksen kivillä järkkäri ja jalusta kädes. Ei mitään kovin vakaan näköstä toimintaa.

Päästiin sit jossain vaiheessa sinne skywalkille. Se maksoi eikä ollu mikään ihmeellinen, tykättiin edellisetä metsäkävelystä enemmän. Skywalkista oli se kuva, et siel vois nähdä 'villejä' koaloita, mut kävelyn ainoa bongaus oli yks ötökkä. Ja leopardikuvioisessa takissa matkassa ollut nainen. Naista kuvas ilmeisesti aviomies, jonka videokamera kävi koko kävelyn ajan. Mahtoi tulla mielenkiintoinen kotivideo. 

Kierreltiin viel ympäri vuorta ja etittiin täydellistä näkymää Surfersiin päin. Löydettiinkin hyvä spotti, mut oli sen verran pilvistä, et kuvista ei tullu mitään mahtavia. Oli muuten ihan hassua huomata, et kyllä ne puiden/pensaiden (ainakin joidenki) lehdet kellastuu ja punertuu täälläkin, kun kerta syksyä eletään. Bongasin muutaman aika upean syksysävyisen yksilön.

Käytiin vielä päivän päätteeks tsekkaamas yks metsäkävelyreitti, jonka päässä oli taas putous. Tää reissu huipentui siihen, kun käveltiin putoukselta takas autolle päin, ni bongattiin pikkukenguru eli wallabi. Harmi vaan, et kamera oli siin vaihees jo laukus ja wallabi liian nopeasti poissa.

Sunnuntai-iltana päätin sit ryhdistäytyä vaihtarina, koska Eve sanoi, et kunnon vaihtarin pitää katsoo euroviisut :) katottiin siis viisut suomiporukalla, tai se finaalilähetys, joka tuli tääl sit telkusta vähän Eurooppaa jäljessä. Ei tiedetty siin vaihees kuka oli voittanu ja Anne oli printtaillu meil oli oikeen kunnon arvostelukaavakkeet. Arvosteltiin siis kaikki esitykset ja mun arvosteluis Norja ja Islanti jakoi ykkössijan :) Ens vuonna yhdistän sit noiden esitysten vahvuudet (viulun ja blondin Yohannan) ja meen voittaa kisat Suomelle!

Ruisleipää

Nyt alkaa taas pikkuhiljaa olo normalisoitumaan. Perjantaina ei ollu enää kuumettakaan ja tänä aamuna nielin viimeiset lääkkeet. Viikko sitten sunnuntaina sain siis tietää, et mulle oli puhjennu vyöruusu, eli vähä niinku vesirokon uusinta. Ainakin sama virus aiheuttaa. No ei se ehtiny onneks pitkälle levitä (leviää siis hermoja pitkin ja mulla oli tos olkapää-kaula-akselilla), ja nyt ihokin on jo taas melkeen normaali, (vesikellot on häipyny, mut jäljet näkyy viel). Ja sitä mä oon tässä tapauksessa naureskellu, etmiten sainki tän rokon just täällä, kun yks suurimmista aiheuttajista on stressi :D Kait se sit on ollu stressaavaa miettiä, et paistaako huomenna aurinko 8)

Eilen aamulla kävin sitte tekemäs viimeisen välitentin. Ei se ny ihan nappiin menny, kun toi valmistautuminen kuumeisena sisälsi aika paljon nukkumista sen lueskelun sijaan, mut se oli vaan välitentti. Illalla tehtiin sitte muutaman kaverin kans tortilloja ja pannukakkuja tääl meidän kämpällä. Kiva ja leppoisa ilta.

Ainiin, viime viikolta pitää viel kertoa yks hassu sattuma. Tapasin torstaina yhen saksalaisen pojan, joka sit siinä aika lailla alkuun sanoi, et hän tunnistaa mut koulun käytäviltä. Totesin sit, et 'jaa käydäänkö me jotain samaa kurssia tääl?' Tähän tää poika totes, et 'eiku muistan sut TTY:ltä, Tampereelta'. Hetken se sit selvitteli, et on ollut vaihdossa TTY:llä vuoden 2007 syksyllä ja lukenu tuta-kursseja. Ilmeisesti siis se on hengannu paljon Festiassa, jos muistaa mun kasvot sieltä käytäviltä, ku siellähän mä oon melkeen asunu tohon aikaan. Eikä tosiaan olla ikinä aiemmin juteltu. En tosiaan odottanu, et tääl on joku saksalainen vaihtari, joka muistaa mut edellisestä vaihdostaan Tampereella :D 

Tän viikon yks kohokohta oli se, ku löysin kaupasta hyvää ja tosi tummaa ruisleipää! Ei se  tosin ihan sellasta 'sitkeetä' oo ja sitä markkinoidaan terveysleipänä, joten se on kallista. Mut kyl siitä mausta mielellään pikkasen maksaaki :)

Aurinkoinen toukokuu

Viime blogipäivityksestä onki jo vähä aikaa, kun tässä on ton pääsiäisloman jälkeen ollut vähän kiireitä ja koneongelmia. Mut nyt on kuitenki kuukausi saatu vaihdettua toukokuuks ja vaikka kiireet ei vielä loppunu, ni kone on kunnossa (ja koputan puuta).

Pääsiäisloman lopuks käytiin vielä kämppiksen kaa tsekkailee Sea world –teemapuisto, viimeinen niistä puistoista, jotka kuulu siihe meidän lippuun. Siel vietettiin aurinkoinen päivä ja nähtiin mm. haita, pieniä pingviinejä ja jääkarhu. Toki käytiin kattoo delfiinishowkin ja kyl tääl oli Särkänniemen esitykseen verrattuna enemmän sellasta, et joku kouluttaja oli niiden kaa vedessä. Siel niil kouluttajillaki näytti olevan hauskaa, ku ne oikeesti surffas niillä delfiineillä. Ja yks kouluttaja pääs esittelee uimahyppääjän taitojaanki, ku kaks delfiiniä heitti sen korkealle (oikeesti varmaan ainaki 7 metriin) ja sieltä se sit muutamalla frontflipillä ländäs takas veteen.

Viime viikolla mulla oli sitten toinen välitentti. Tähän jouduttiin siis menee yhen suomalaisen tytön kaa taksilla, jotta päästiin ajois. Kaiken huipuks se taksikuski vei meidät vähä väärään paikkaanki, kampuksen asuntoloille kampuksen sijaan. Päätettiin sit kävellä siitä kampukselle ni sai sit kivasti viel nauttia aamuauringosta. Tentti meni ihan hyvin, tuloksetkin tuli jo torstaina.
Torstaina mulla oli myös yksilöpresentaatio, joka meni kans ihan hyvin. Tai sain opettajalta hyvää palautetta. Ainut mitä se olis halunnu lisää, oli käsillä puhuminen ja sellanen elehtiminen. Ja mä ku just oon aina esityksis yrittäny välttää sitä, ettei kuulijoiden huomio mee itse aiheesta mun maneereiden seuraamiseen. Ja siitä ennen pääsiäistä olleesta esityksestäki saatiin jo palaute ja meni se ihan hyvin. Muutamia pisteitä menetettiin ja syynä oli se papereista lukeminen..

Luentoja on mulla jäljellä enää 5 viikkoa ja sen jälkeen yks lukuviikko ja kaks tenttiviikkoa. Nopeesti on aika menny, kun yli puolivälissä ollaan jo tässä lukukaudessa. Mut tähän loppuun mahtuu kyl enemmän kouluhommaa ku pääsiäistä edeltäviin viikkoihin. Nyt jäljellä on lopputenttien lisäks yks välitentti (ens la), yks ryhmäpresentaatio ja neljä esseetä ja jotain satunnaisia pienempiä viikkotehtäviä tietty.

Mainitsin jo koneongelmista ja tosiaan viime viikon torstaina mun kone jotenki sekos illalla. Vein sen sit perjantaina kampuksen tietokoneliikkeeseen, jossa toimii myös huoltopalvelu. Puolilta päivin sain tietää, et käyttöjärjestelmässä on vika ja sen päivityksellä uudempaan versioon pitäis selvitä. Sanoivat, et päivän lopulla saisin koneen mukaan, joten jäin sit odottelee kampukselle ja kuluttaa aikaani kirjaston koneilla vähän opiskelujuttuja tehden. Enpä sit kuiteskaa saanu konetta mukaani, ku siinä päivityksessä joku kesti. Korjaaja-setä vaan käski mua viettämään rentouttavan viikonlopun ilman konetta.

Lauantai oli tääl sit Anzac day, joka on australialaisten sodassa kuolleiden muistopäivä ja kansallinen vapaapäivä. Heräsin siihen, et kadulta alkoi kuulua torvien soittoa ja kun menin parvekkeelle kattomaan, ni jonkinlainen paraatihan siellä (panssarivaunu etunenäs) oli menos tos meidän kotikadulla. Sieltä sit valkosiin pukeutuneet seiloripojat vilkutteli ihmisille, jotka katseli paraatia parvekkeiltaan. Illalla oltiin taas grillailemas ja sain muun muassa selville, et se Titaanien 'rugbyn kaltainen' peli olikin itse asias täysin rugbya :D

Maanantaina riensin sit heti aamulla hakemaan mun konetta ja olin iloinen, kun se oli kunnossa. Sen jälkeen lähdin hakemaan mun rahoja, kun huomasin tossa lauantaina (Anzac dayna), et multa oli velotettu tililtä 258 dollaria yhdestä 29 dollarin prepaid-liittymän latauksesta. Vodafonen liikkeessä sanoivat, et olivat kyl huomanneet sen ja ei siitä sit tullu onneks mitään ongelmaa. Ainut ongelma oli, et niil ei ollu tarpeeks rahaa kassas, jotta olisivat voineet antaa käteisenä. Sain sitte eilen postissa shekin, jonka kävin heti myös lunastamassa ja nyt senki pitäis olla sit kunnos.

Maanantaina sit kohtasin kuiteski viel uusia ongelmia, kun mun netti ei suostunut toimimaan. Ajattelin tietysti, et se johtu siitä käyttöjärjestelmän uusimisesta ja jotku asetukset olis muuttunu. Soitin ton nettiliittymän tekniseen tukeen ja päädyin sit lopulta juttelee joku 3 tuntia sellasen englantia intian murteella puhuvan miekkosen kans, joka kyllä joka väliin muisti sanoa please, koska noita puheluita nauhoitetaan opetustarkoituksessa. Ei saatu ongelmaa ratkaistua ja siinä vaiheessa hieman turhautti.

Tiistaina olin sit aamulla lähdös käymään siel liikkees, jossa kone oli huollossa, et jos osaisivat kertoa, mikä asetus on pielessä, mut päätin koittaa vielä kerran, josko 'mokkula' yhdistäis mut nettiin ja yhdistihän se. En sit tiä mikä oli pieles, mut toistaiseksi se on taas toiminu ihan hyvin. Et kyl tää tekniikka on välis outoa ja arvaamatonta :D

Wappuakin saatiin tääl hieman juhlistettua aaton grillailun ja wappupäivän picnicin merkeissä. Olihan toi picnic vähä erilainen, ku mihin Tampereella on tottunu. Palmujen alla ja +27 astetta, suurimmaks osaks täysin aurinkoinen päivä, kellään ei oo haalareita ja lakkeja ei näy muilla kuin meidän picnic-porukalla :D Ja mä olin ainut tupsulakkinen, mikä oli outoa sekin. Mut kiitos Jaakolle, joka toi mun lakin, et sain juhlistaa wappua tänäkin vuonna lakki pääs!