Nyt viettelen viimesiä päiviä tääl Surfersissa. Sunnuntaina tultiin Minnan kans takasi Uuden-Seelannin keikalta ja maanantaiaamuna saatiin Iida tänne meidän seuraan. Minnalla onki huomenna kotimatka edessä ja just pakattiin Minnan rinkka ja reppu. Tungin sinne omia vaatteitaniki aika huolella ja repun pohjalla makaa kerässä 50 senttiä korkea koala, jonka ostin itselleni aussituliaiseks :)
Minna tuli tänne Ausseihin siis juhannuksen jälkeen ja muutaman päivän Sydneyss oleilun jälkeen suuntas myös Gold Coastille. Lähettiin pariks päiväks Byron bayhin auringon perässä. Siellä loikoiltiin rannalla ja käytiin kattomas auringonlaskua majakalla. Matkalla majakalle bongattiin delfiiniparvi uiskentelemas, mut ei valaita, joita pitäis näkyä näihin aikoihin näillä vesillä.
Kesäkuun viimeisenä iltana lennettiin Minnan kans sit Uuteen-Seelantiin. Meidän kone oli pikkasen myöhäs ja Aucklandin kentällä vasta mukava ylläri odotti: lentokoneen ovea ei saatu auki, joten saatiin viettää ylimääräinen tunti nauttien koneen nahkapenkeistä. Lopulta sit päästiin koneesta ulos, mut täällä päin on tosiaan toi maahantulo aika hidasta touhua kaikkien tullien ja passintarkastusten kanssa. Noin puol kahden aikaan yöllä nähtiin sit viimein Emma, joka oli tullu meitä vastaan kentälle. Emma on uusseelantilainen tyttö, joka oli aikoinaan Lapuan lukios vaihtarina ja nyt mentiin sit moikkaamaan sitä, kun kerta tällä puolella maailmaa satuttiin olee.
Oltiin Aucklandis pari päivää ja majoituttiin Emman (vanhempien) kotona. Kierreltiin nähtävyyksiä ja koettiin myös kunnon fush 'n chups -elämys uusiseelantilaiseen tapaan mustahiekkaisella rannalla. Kerittiin me vähä kaupoissaki käydä. Yhdestä kaupasta tarttuikin mukaan sit uus laskettelutakki (jonka oikeestikin tarvin, ku kylmimmillään koettiin -4 astetta), mut kyllähän se siinä vaihees hiukka hassulta ostokselta tuntui :D
Aucklandista lähdettiin sitten kolmisin (Minna, Emma ja mä) ajelee kohti Rotoruaa. Ensimmäisenä meitä vastas siel oli aika tuhkea mädäntyneen kananmunan haju, joka johtuu tuliperäisestä maasta. Käytiin yhdessä geysir-puistossa, jossa nähtiin paikallista alkuasukaskulttuuria (maori) ja myös kiwi-lintu, joka on Uuden-Seelannin erikoisuus. Se on ihan sen näkönen niinku isoon kiwi-hedelmään olis tungettu kolme tikku, yks nokaks ja kaks jaloiks. Rotoruan järvessä bongattiin myös mustia joutsenia. Illalla käytiin rentoutumas kuumis lähteis paikallisessa Polynesia spassa.
Seuraavana päivänä jatkettiin matkaa kohti Wellingtonia, maan pääkaupunkia. Meil oli aika huono säkä sään suhteen, koska oli niin pilvistä ja sumuista, ettei kauheesti maisemia nähty. Ajettiin nimittäin desert roadilla, jota reunustaa vuorijono. Onneks ne pilvet hiukan rakoili yhdes vaihees ja nähtiin pilkahdus Ruapehu-vuoresta, joka on pohjoissaaren korkein kohta. Se oli kyl jylhän näköinen lumihuippuineen.
Wellingtonis majoituttiin Emman hyvän ystävän luona ja kun päästiin sinne, niin pöydässä odotti tee ja teeleivät. Lounaan jälkeen lähettiin Wellingtonin kiertoajelulle Alicen (Emman ystävä) opastamana. Nähtiin muun muassa Peter Jacksonin (Taru sormusten herrasta-leffojen ohjaaja) koti ja elokuvastudiot. Wellington on kaunis merenrantakaupunki, mutta tuulinen. Oli hiukan Tampere-fiilistä (huom. mä en todennu tota ekana). Kesken ajelun kuultiin radiosta yhtäkkiä juttua Suomesta, kun radiopojat puhui Suomen listaykkösestä, Antti Tuiskusta. Ne kyl keskeytti biisin puolen minuutin jälkeen, koska eivät tykänneet siitä. Mut oli aika hassu kuulla yhtäkkiä Suomi-juttua.
Illalla mentiin syömään vielä muutaman Alicen kaverin kanssa ja oli kyllä tosi hauska ilta paikallisessa seurassa.
Seuraavana aamuna saatiin kokea ruotsinlaivatunnelmaa, kun ylitettiin meripätkä saarten välissä. Satamassa meitä odotti vuokra-auto, jolla huristeltiin sateisessa säässä Kaikouran kautta Christchurchiin yöks. Matkan varrella nähtiin kymmenittäin hylkeitä, jotka oli tullu tien viereen kiville nauttimaan sadesäästä. Siellä ne nökötti nenä pystys ja poseeras innokkaille turisteille.
Christchurchistä jatkettiin matkaa Mt Cookille, joka on korkein kohta Uudessa-Seelannissa, 3,7 km. Ajettiin Tekapo-järven kautta ja siel näkyi pikkasen lunta tienvarsilla. Mt cookin kylä oli tosi pieni, mut hostelli oli tosi hyvä. Päästiin jopa saunaan, joka ei tosin lämmenny ihan suomalaiseen makuun sopiviin lukemiin, mut sai siel lämmiteltyä. Siel alko sit illal satelee lunta (oltiin siis jossain 700 metrin korkeudes) ja aamulla saikin sit puhdistaa autoa lumesta. Päästiin myös kokemaan uusseelantilainen tapa putsata ikkunat jäästä, kun hostellin respan poika kanto meille kuumaa vettä kattilas ja paisko ikkunoihin. Näytettiin varmaan suht avuttomilta, ku se oli niin auliisti meille niitä vesikattiloita kantoi. Lopulta jouduttiin viel säätää lumiketjut renkaisiin, ku ei päästy hostellin pihasta liikkeelle. Eihän siel mitään talvirenkaita tunneta ja hiekka-auto ei ainakaan sillon ollu viel käyny hostellin pihas asti. Ketjut saatiin kuiteski ottaa aika pian pois, mut se vaatiki vähä karskimpia otteita, ku niis oli lukot jäätyny. Emma ja Minna nauro, ku mä olin hameeni kans kädet jossain auton alla ja syljellä sulatin jäät. Kyllä insinöörit vaan osaa, vaikkei ulkokuoren perusteella aina uskoiskaan ;)
Mt Cookilta suunnattiin sit Queenstowniin, joka on muuten eteläisin paikka, jossa oon ikinä käyny. Matkan varrella pysähdyttiin Geraldine nimises kaupungis ja käytiin moikkaamas Emman kaveria, jolla oli ylläriylläri teetä ja teeleipiä odottamas. Kyl maistui.
Queenstown olikin sit sellanen kiva pieni alppikylä, josta löyty järvi. Vuoret ympärillä oli aivan mahtavat ja laskettelukamakauppoja löyty joka kulmasta. Noustiin kylästä ylemmäs vuorelle sellasella gondolilla ja sen gondolin huipul käytiin ajelemas sellanen alamäkiautorata. Se oli hauskaa, mut en suosittele hametta asuksi. Se ei ollu kovin käytännöllinen, kun vauhtia oli niin huimasti, et ilmavirta lennätti hametta niinku Marilynilla aikoinaan.
Queenstownis viivyttiin kaks yötä ja seuraavana päivänä käytiin hurjastelemas pikaveneellä kanjonis. Olihan se ihan hauskaa, ku se heitti niitä 360 asteen spinejä. Käytiin myös tutustumas Arrowtownin vanhanajan kylään, josta löyty maailman söpöin karkkikauppa ja hyviä toffeita.
Toisen yön jälkeen otettiin suunta kohti Christchurchia taas. Ehdittiin sinne sopivasti loppuiltapäivästä ja ilta päätettiin ottaa rennosti leffateatterin penkeillä. Seuraavana päivänä tutustuttiin kaupunkiin ja sen nähtävyyksiin, kuten vanhassa yliopistossa sijaitsevaan taidekeskukseen (paljon kivoja pikkuputiikkeja, joista koruputiikki oli paras) ja kasvitieteelliseen puutarhaan. Nähtiinpä me yks pullea setä, joka oli tullu markkinoille mm. nielemään miekkoja kiltissä. Ilman paitaa. Knallihattu päässä. Ei varsinaisesti kaunis näky. Käytiin myös toisena iltana leffassa, mut tällä kertaa sellasessa pienessä ja vanhanaikaisessa teatterissa.
Seuraavana aamuna lennettiinkin takas Aucklandiin meidän tiiviin reissun päätteeks. Ajettiin yhteensä joku 2500 kilsaa ja kyl siihen vasemmalla puolella ajamiseen alko jo yllättävästi tottua. Aucklandis majoituttiin taas Emman kotiin. Illalla käytiin vielä tyttöjen kans Calcutas, joka on siis kiva intialainen ravintola. Siel raflas nähtiinki sit paikallinen tv-stara, kun se tuli perheensä kans syömään naapuripöytään. Eihän me Minnan kaa sitä tunnistettu, mut Emma informoi meitä. Sunnuntaiaamupäiväl Emman vanhemmat tarjos meille vielä brunssin yhdessä kahvilassa ja sitten suunnattiinkin taas lentokentälle ja kohti Surfersia.
Eilen tosiaan Iida saapui tänne ja aurinko paistoikin sit pilvettömältä taivaalta. Loikoiltiin rannalla, kun kaikilla oli vähän matkaväsymystä päällä. Illalla tehtiin hostellilla kenguruburgereita ja tänään käytiin sit kattomas niitä kenguruita ihan elävinä. Sain myös vihdoin otatettua kuvan, jossa mä halaan koalaa. Se oli ihmeen pehmeä ja lötkö.
Minna tosiaan suuntaa huomen Suomea kohti ja Iidan kans jatketaan matkaa perjantaina vähän vielä lämpöisempään, Fidzille. Siellä ollaan kuus päivää parantelemas rusketusta ennenku siirrytään jenkkilän puolelle. Lennetään Fidziltä Losiin ja tällä lennolla ylitetään päivämääräraja, joten palataan itse asias ajassa taaksepäin, kun laskeudutaan Losiin samana päivänä puolilta päivin ku lähdettiin Fidziltä yöllä. Losis odottaa kentällä auto ja ajetaan heti kolmeks yöks Vegasin valotauluja kummastelemaan. Vegasista palataan sit takas Losiin kans kolmeks yöks, ennenku lennetään Nykiin. Vielä ehtii yks kuukausi vaihtua ennenku ollaan Suomes, mut jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, niin 3.8. klo 8:50 voi olla tervetulokylttien kaa valmiina Helsinki-Vantaan ulkomaanterminaalin tuloaulas.
