se o loppu ny

Kuukausi onkin jo vierähtänyt täällä kotoisassa Suomessa taas ja koulussakin on viikko jo totuteltu syksyn rytmiin. Onneksi ei vielä oo ollu mitään hyperkylmiä päiviä, niin on tää sopeutuminen sujunu kivuttomammin ;)

Kotimatka Surfersista oli kyllä mahtava! Kiitos Iidalle vielä matkaseurasta, onneks innostut helposti tollasista ideoista :)

Tää meidän matkahan alkoi Fidziltä, johon oli Brisbanesta noin 3,5 tunnin lento. Ei siis mitenkään paha. Kentältä ulos astuttaessa kasvoja vasten iski sellanen kuumankostea ilma, ja oloa ei yhtään helpottanu ne minibussin muovitetut 'pehmeät' penkit, joilla istuskeltiin hostellille asti. Matka kentältä kesti ehkä puoli tuntia ja siinä ajassa ehdittiin nähdä pelkästään hökkelikylää ja aika huonos kunnos olevia teitä. Perillä hostellis meille ei löytynykkään kahden hengen huonetta, mut oltiin sen verran väsyneitä, et mentiin sit suosiolla dormiin. Kysehän oli kuiteski vaan yhdestä yöstä. Käytiin vähän vetämäs henkeä huonees ja lähdettiin ettii ruokaa ja vettä. Eipä me kovin pitkälle siitä hostellin ovesta ehditty, ku paikallinen poliisiauto pysäytti meidät. Poliisisetä ystävällisesti informoi meitä siitä, että meidän ei oo kovin turvallista kävellä sillä alueella kahdestaan siihen aikaan (oli jo ilta), joten otettiin äkkilähtö takas hostellille. Hostellin viereinen leipomo oli onneks auki ja sieltä saatiin sit vettä ja leipää. 

Ei jääny siis kovin positiivista kuvaa Nadista, mut onneks oltiin osattu vähä varautuakin siihen.

Seuraavana aamuna lähdettiin sit meidän saariseikkailulle, 'awesome adventures'. Matka hostellilta satamaan oli varsin mielenkiintoinen, mut lopulta päästiin kuitenkin meren äärelle ja yhteysalukseen, joka vei meidät meidän ekaan kohteeseen. Noi Yasawa-saaret on sellanen saariryhmä Fidzin pääsaaren vieressä. Siel on tollanen yhteysalus, joka kulkee kerran päivässä käyden kääntymässä pohjoisimmalla saarella. Eli kerran päivässä on mahdollisuus päästä pohjosempaan ja kerran päivässä etelään päin. Aika suosittua on ostaa sellanen passi, jolla voi hypellä eri saarten väliä jonkun tietyn ajan, jos vaan majapaikkoja riittää. Yhteysalukselta majapaikan oma pikkuvene sit haki tavarat ja ihmiset rantaan asti. Välis oli kyl sellasiakin tavarakasoja niis pikkuveneis, et olin onnellinen omien laukkujen painavuudesta. Painavat laukut siis yleensä oli pohjimmaisina, eikä tarvinnu arpoa, et kuuluuko iso molskahdus mun laukusta. 

Me oltiin varattu etukäteen kahdelta saarelta majoitus, Kuatalta ja Korovoulta. Rannalla oli pieni tervetuloryhmä, joka lauloi ja soitti, kun saavuttiin. Ite ei tarvinnu myöskään treenata käsiä matkalaukkujen kantamisella, vaan pojat toi laukut ovelle asti. Meillä oli molemmissa paikoissa sellanen kahden hengen mökki, jossa oli oma suihku ja vessa. Ei mitään luksusta, mut ihan soveltuvaa rantaelämään. Elämä oliki aika lepposta tuol, ei tarvinnu huolehtia mistään ja ihmiset oli ystävällisiä. Tosin motiivina saatto olla se, et turistit tuo niille rahaa..mut mä en antanu sen häiritä :) Pääasiassa vaan rentouduttiin rannalla tai riippumatoissa lojuen ja käytiin syömässä, kun ruokakello soitti. Illallisen jälkeen oli ohjelmaa, joka koostui lähinnä Bula-poikien tanssiesityksistä ja perinteisestä fidziläisestä tulishowsta. Ekana iltana tosin meinattiin jäädä ilman koko tulishowta, kun pojilla ei ollu tulitikkuja :D Tulivat sit kysymään yleisöltä, et löytyykö keltään sytkää ja aluks kaikki luuli, et se oli vaan joku vitsi. No sytkä löytyi ja pienen naurunremakan saattelemana pojat alotti pyörittelee tulikeppejä. Pimeähän tuol saaril tuli siinä kuuden aikoihin, joten kyl noi showt ihan näyttäviä oli.

Aamupalat tuol oli aivan ihania: tuoretta ananasta ja mangoa pannarien ja köyhien ritareiden kanssa. Eikä aamupalalle tehny yhtään huonoa se maisema, josta sai nauttia samalla. Lounaaks oli yleensä jotain kasvisjuttuja ja sit illallisella lihaa, paljon lihaa. Hiukan kyl hämmästytti viimeisenä iltana, kun eteen kannettiin annos spagettia ja jauhelihakastiketta :D Oltiin jo totuttu noihin paikallisiin wokkityylisiin juttuihin.

22.7. lähdettiin Fidziltä ja suunnistettiin Losia kohti. Lento kesti 10 tuntia ja päivä tuntui normaalia pidemmältä. Kestihän se sen 33 tuntia, kun matkalla ylitettiin päivämääräraja ja palattiin ajassa taaksepäin.

Losin kentällä saatiin jonottaa ihan huisin kauan passintarkastukseen. Sit ku oli mun vuoro mennä kuvattavaks ja jättämään sormenjälkeni, ni se rajavirkailija ei ees kattonu mua, vaan kysyi tosi vihasesti, et mitä teen siellä. Ku vastasin, et oon vaan lomalla, ni sen jälkeen se rupes hymyilee ja tyyli muuttui totaalisesti. Loppujen lopuks se jutteli mulle 10 minuuttia, vaikka takana oli vielä pitkä jono. Sielt tuli kunnolla vitsailua Suomen kesästä ja muuta sellasta. En mä sit tiä, jos mä olin tosi epäilyttävän näkönen, et sen piti vähä testailla, et oonko oikeesti Suomesta. Ainaki se sanoi, et en vaikuta tyypilliseltä suomalaiselta, koska mä oon niin iloinen :D

Losista lähdettiin sit samantien kentältä ajelemaan punasella vuokra-autolla kohti Vegasia. Ajomatka kesti 7 tuntia, koska siel oli sattunu joku onnetomuus, jonka takia yhes välis kolme niistä viidestä kaistasta oli suljettuja. Lämpö siel autiomaas oli jotain uskomatonta, viel illal ysin aikoihin oli yli 40 astetta. Siel ajelles ruvettiin kattoo, et mikä toi tollanen ihme kajo taivaalla on. Jossain vaihees tajuttiin, et ne täytyy olla Vegasin valoista tuleva heijastus. Oltiin siinä vaiheessa kuitenkin vielä 70 mailin päässä itse kohteesta.

Kyllähän siellä perillä sitten niitä valotauluja riitti. Ihan häikäisi ;) Meidän hotelli oli tosi hyvä, vaikka vegasin mittapuilla varmasti vaatimattomammasta päästä. Aluks mietittiin, et kehdataanko mennä matkavaatteis kirjautuu sisään, mut lopulta oltiin niin väsyneitä, et tallusteltiin vaan sisään. Ihan turhaa pelättiin, että erotuttais joukosta: suurin osa kasinoväestä oli pukeutunu paljon arkisemmin kuin me. Mummot tunki kolikoita koneisiin sukat sandaaleis ja vyölaukku lantiolla.

Vegasissa kyllä riitti nähtävää. Mikään ei oo siellä ylilyöntiä ja se on oikeen arkkitehtien leikkikenttä. Ensimmäisenä päivänä me eksyttiin jo omaan hotelliinkin, kun etittiin brunssibuffettia. Se oli muuten ihan älytön: jotain kertoo jo se, et pelkästään jälkkäreitä oli tarjolla jotain 20 erilaista kakkua/torttua. Ja tietty kaikki pihvit ja munakaskokit löytyi kans. Ei tosiaan tartte ihmetellä miks jenkeillä on vähä ekstraa kehos. Toi buffetti kun esimerkiks maksoi vaan 14 dollaria. 

Ekana päivänä myös etittiin hotellin nettipisteitä, kun löydettiin sellaset laput (guest cardit), joissa oli jotain mainintaa ip:stä. Fiksut teekkaritytöt tietysti yhdisti tän ip:n sit ip-osoitteisiin ja ilostui, et onpas hyvää palvelua. Kukaan ei kuiteskaa tuntunu tietävän asiasta mitään ja oltiinki sit vähä ymmällämme. Jossain vaiheessa mulla sit välähti, et se IP saattoi olla myös meidän hotellin logo..hyvin samanlaisella fontilla se oli tehty ja hotellin nimihän oli siis Imperial Palace..Saatiin aika makeet naurut kyl tästä ja todettiin, et ollaan vissiin oltu liian tiiviisti teekkariympyröis ;)

Iltasella käytiin kattelemas viel Miragen edustan tulivuoren purkaus ja Eiffel-torni (puolet alkuperäisestä). Eiffeliin satuttiin tosi hyvään aikaan, kun just ku päästiin ylös, alkoi Bellagion suihkulähteet tanssia. Ne on siis koreografioitu aina johonkin biisiin ja satuttiin näkee illan viimeinen show. Oli aika mahtava kyl.

Seuraavana päivänä kierreltiin niitä kasinoita ja käytiin sit saman päivän aikana Roomas, Pariisis, Luxoris ja New Yorkis. Ei paha ollenkaan. New York New Yorkissa oli sellanen hauska vuoristoratakin, joka käytiin testaamas. Nähtiin me myös flamingoja ja maailman läskein puutarhasammakko. Siis sellanen savinen. Äiti, ei tartte pelätä, en ostanu sellasta sulle joululahjaks ;)

Illalla mentiin MGM Grandiin seuraamaan Cirque du soleilin näytöstä, KA. Esitystä odotelles mut käytiin säikäyttämäs yhen sirkuslaisen toimesta. Itse esitys oli mahtava ja joka suuntaan pyörivä lava olis saanu perusinsinöörinkin suun auki, vaikkei taiteesta olis välittänytkään. Esitys päättyi sit ilotulitukseen sisätilois. Normaalisesti.

Vegasista päät pyörällä jatkettiin sit Losiin. Siellä tutustuttiin Hollywoodiin: nähtiin muun muassa Marilyn, Frankenstein ja kolme hämähäkkimiestä hengailemas keskenään. Näiden hahmojen kans sai ottaa kuvia ja sit niille piti heittää pari dollaria siitä hyvästä. Käytiin myös tuijottamas sitä kuuluisaa kylttiä ja ajelulla Hollywoodlandis (eli niillä kukkuloilla) ja tällä kierroksella meille näytettiin Draculan ja Frankensteinin kodit ja ne on siis naapureita :)

Käytiin myös Santa Monica Pierillä ja sen huvipuiston maailmanpyörästä tiirailtiin maisemia. Vesi oli muuten tosi kylmää Fidzin lämpötiloihin tottuneelle iholle. Santa Monicas todistettiin kahden katumuusikon kilpalaulanta. Siin oli sellanen lahjakas nuori tyttö kitaransa ja vahvarinsa kans ja sit sellanen parhaat päivänsä nähnyt Andy McCoy-kopio 20 metrin päässä. Aina, kun tyttö lopetti, tää miekkonen hyökkäs alottamaan oman biisinsä. Sit ku tyttö alotti laualmisen taas, niin tää mies hiljakseen lopetteli ja rupes mutisemaan itekseen. Se sätti sitä tyttöä siinä jollekin miehelle ja oli ihan tuohtunu. Naurettavinta siin oli se, et se mies ite tuli siihen niin lähelle sitä tyttöä, vaikka katua olis ollu monta sataa metriä muuallakin :D miehel ei ollu ketään kuulijoita, mut tytöl oli kymmenisen. Eli aika yksipuolista kilpalaulantaa loppujen lopuks, mut sitä oli huvittaa seurata :D

Käytiin myös tietysti Universal-studioilla. Siellä studiokierroksella nähtiin muutamia lavasteita ja demonstraatioita siitä, miten esimerkiksi auton ulosajokohtaukset (monien pyörähdysten kans) tehdään. Käytiin katsomas myös erikoistehosteshow ja tulishow. 3D-vuoristorata oli myös hauska kokemus. On se vaan jännä kuinka mieltä voidaan huijata.

Losista jatkettiin amerikanturneeta vielä New Yorkiin. Siellä meil oli joka toinen päivä tosi aurinkoista ja sit niinä loppuina päivinä satoi ja jyrisi. Ihmisiä löytyi taas ihan kunnolla ja me taidettiin alottaa joka aamu kunnon jenkkityyliin naapurin Starbucksin kautta.

Käytiin tietysti Times Squarella moneenkin otteeseen, Central parkissa (tosin vain riksan kyydis, ku ei jaksettu kävellä enää sinä päivänä), Museum of Natural historyssa, Wall streetill, Fifth avenuella ja Empire state buildingis. Vapaudenpatsastakin käytiin moikkaamas.

Siel Manhattanin eteläkärjessä, Battery parkissa, oli samat mustat pojat tekemäs akrobaattitemppuja kuin puoltoista vuotta sitten. He kertoivat, että ovat tehneet noita esiintymisiä siel jo kymmenen vuoden ajan ja sillä sit elättävät perheensä. Sama viulua vinguttava pappakin sieltä löytyi vielä, eikä harjoittelu ollu puolessatoista vuodessa tuonu kauheesti muutosta siihen puhtauteen. Ihan symppis se kuitenki oli :)

Yks asia yllätti tuol reissus, vielä jenkeissä siis: meitä tuijotettiin ihan tosi paljon. Saatiin paljon hyvän huomenen ja päivän -toivotuksia vastaantulleilta miehiltä. Yks aamu Nykissä sellanen pappa oikeen pysähtyi ja jäi tuijottamaan perään. Samana aamuna metrosta joku pikkupoika tuijotti ja osoitteli meitä äidilleen. Lopulta se uskalsi vilkuttaa :) Mut tää vähä yllätti tuol jenkeis, Fidzillä sen tajus, et ku ollaan sen verran vaaleita, et erotutaan kyl tummasta paikallisväestöstä. Mut kait Nykissä blondejakin on?!?

Kotimatkalla laukut painoi 45,9 kg, kun 46 oli raja. Nykistä sain mukaani 7 matkamuistokengät ja Losistaki ostin kolmet. Naureskeltiin Iidan kans, ku Nykissä lähdettiin ekaa kertaa kaupungille, niin alle puoles tunnis molemmilla oli jo kahdet kengät pussissa. Tehokasta toimintaa siis.

Nyt pitäis käydä läpi vaihtoajan kuvia ja päättää, mitkä niistä teetätän oikeen paperiversioiks. Yhtenä päivänä niitä aussikuvia selailinkin täs ja kyl tuli jo pieni kaipaus takas niille rannoille. Ehkä muutaman vuoden päästä. Nyt keskitytään taas vaihteeks nauttimaan Suomen syksystä

viimeisiä viedään

Nyt viettelen viimesiä päiviä tääl Surfersissa. Sunnuntaina tultiin Minnan kans takasi Uuden-Seelannin keikalta ja maanantaiaamuna saatiin Iida tänne meidän seuraan. Minnalla onki huomenna kotimatka edessä ja just pakattiin Minnan rinkka ja reppu. Tungin sinne omia vaatteitaniki aika huolella ja repun pohjalla makaa kerässä 50 senttiä korkea koala, jonka ostin itselleni aussituliaiseks :)

Minna tuli tänne Ausseihin siis juhannuksen jälkeen ja muutaman päivän Sydneyss oleilun jälkeen suuntas myös Gold Coastille. Lähettiin pariks päiväks Byron bayhin auringon perässä. Siellä loikoiltiin rannalla ja käytiin kattomas auringonlaskua majakalla. Matkalla majakalle bongattiin delfiiniparvi uiskentelemas, mut ei valaita, joita pitäis näkyä näihin aikoihin näillä vesillä.

Kesäkuun viimeisenä iltana lennettiin Minnan kans sit Uuteen-Seelantiin. Meidän kone oli pikkasen myöhäs ja Aucklandin kentällä vasta mukava ylläri odotti: lentokoneen ovea ei saatu auki, joten saatiin viettää ylimääräinen tunti nauttien koneen nahkapenkeistä. Lopulta sit päästiin koneesta ulos, mut täällä päin on tosiaan toi maahantulo aika hidasta touhua kaikkien tullien ja passintarkastusten kanssa. Noin puol kahden aikaan yöllä nähtiin sit viimein Emma, joka oli tullu meitä vastaan kentälle. Emma on uusseelantilainen tyttö, joka oli aikoinaan Lapuan lukios vaihtarina ja nyt mentiin sit moikkaamaan sitä, kun kerta tällä puolella maailmaa satuttiin olee.

Oltiin Aucklandis pari päivää ja majoituttiin Emman (vanhempien) kotona. Kierreltiin nähtävyyksiä ja koettiin myös kunnon fush 'n chups -elämys uusiseelantilaiseen tapaan mustahiekkaisella rannalla.  Kerittiin me vähä kaupoissaki käydä. Yhdestä kaupasta tarttuikin mukaan sit uus laskettelutakki (jonka oikeestikin tarvin, ku kylmimmillään koettiin -4 astetta), mut kyllähän se siinä vaihees hiukka hassulta ostokselta tuntui :D 

Aucklandista lähdettiin sitten kolmisin (Minna, Emma ja mä) ajelee kohti Rotoruaa. Ensimmäisenä meitä vastas siel oli aika tuhkea mädäntyneen kananmunan haju, joka johtuu tuliperäisestä maasta. Käytiin yhdessä geysir-puistossa, jossa nähtiin paikallista alkuasukaskulttuuria (maori) ja myös kiwi-lintu, joka on Uuden-Seelannin erikoisuus. Se on ihan sen näkönen niinku isoon kiwi-hedelmään olis tungettu kolme tikku, yks nokaks ja kaks jaloiks. Rotoruan järvessä bongattiin myös mustia joutsenia. Illalla käytiin rentoutumas kuumis lähteis paikallisessa Polynesia spassa.

Seuraavana päivänä jatkettiin matkaa kohti Wellingtonia, maan pääkaupunkia. Meil oli aika huono säkä sään suhteen, koska oli niin pilvistä ja sumuista, ettei kauheesti maisemia nähty. Ajettiin nimittäin desert roadilla, jota reunustaa vuorijono. Onneks ne pilvet hiukan rakoili yhdes vaihees ja nähtiin pilkahdus Ruapehu-vuoresta, joka on pohjoissaaren korkein kohta. Se oli kyl jylhän näköinen lumihuippuineen.

Wellingtonis majoituttiin Emman hyvän ystävän luona ja kun päästiin sinne, niin pöydässä odotti tee ja teeleivät. Lounaan jälkeen lähettiin Wellingtonin kiertoajelulle Alicen (Emman ystävä) opastamana. Nähtiin muun muassa Peter Jacksonin (Taru sormusten herrasta-leffojen ohjaaja) koti ja elokuvastudiot. Wellington on kaunis merenrantakaupunki, mutta tuulinen. Oli hiukan Tampere-fiilistä (huom. mä en todennu tota ekana). Kesken ajelun kuultiin radiosta yhtäkkiä juttua Suomesta, kun radiopojat puhui Suomen listaykkösestä, Antti Tuiskusta. Ne kyl keskeytti biisin puolen minuutin jälkeen, koska eivät tykänneet siitä. Mut oli aika hassu kuulla yhtäkkiä Suomi-juttua. 

Illalla mentiin syömään vielä muutaman Alicen kaverin kanssa ja oli kyllä tosi hauska ilta paikallisessa seurassa. 

Seuraavana aamuna saatiin kokea ruotsinlaivatunnelmaa, kun ylitettiin meripätkä saarten välissä. Satamassa meitä odotti vuokra-auto, jolla huristeltiin sateisessa säässä Kaikouran kautta Christchurchiin yöks. Matkan varrella nähtiin kymmenittäin hylkeitä, jotka oli tullu tien viereen kiville nauttimaan sadesäästä. Siellä ne nökötti nenä pystys ja poseeras innokkaille turisteille.

Christchurchistä jatkettiin matkaa Mt Cookille, joka on korkein kohta Uudessa-Seelannissa, 3,7 km. Ajettiin Tekapo-järven kautta ja siel näkyi pikkasen lunta tienvarsilla. Mt cookin kylä oli tosi pieni, mut hostelli oli tosi hyvä. Päästiin jopa saunaan, joka ei tosin lämmenny ihan suomalaiseen makuun sopiviin lukemiin, mut sai siel lämmiteltyä. Siel alko sit illal satelee lunta (oltiin siis jossain 700 metrin korkeudes) ja aamulla saikin sit puhdistaa autoa lumesta. Päästiin myös kokemaan uusseelantilainen tapa putsata ikkunat jäästä, kun hostellin respan poika kanto meille kuumaa vettä kattilas ja paisko ikkunoihin. Näytettiin varmaan suht avuttomilta, ku se oli niin auliisti meille niitä vesikattiloita kantoi. Lopulta jouduttiin viel säätää lumiketjut renkaisiin, ku ei päästy hostellin pihasta liikkeelle. Eihän siel mitään talvirenkaita tunneta ja hiekka-auto ei ainakaan sillon ollu viel käyny hostellin pihas asti. Ketjut saatiin kuiteski ottaa aika pian pois, mut se vaatiki vähä karskimpia otteita, ku niis oli lukot jäätyny. Emma ja Minna nauro, ku mä olin hameeni kans kädet jossain auton alla ja syljellä sulatin jäät. Kyllä insinöörit vaan osaa, vaikkei ulkokuoren perusteella aina uskoiskaan ;)

Mt Cookilta suunnattiin sit Queenstowniin, joka on muuten eteläisin paikka, jossa oon ikinä käyny. Matkan varrella pysähdyttiin Geraldine nimises kaupungis ja käytiin moikkaamas Emman kaveria, jolla oli ylläriylläri teetä ja teeleipiä odottamas. Kyl maistui.

Queenstown olikin sit sellanen kiva pieni alppikylä, josta löyty järvi. Vuoret ympärillä oli aivan mahtavat ja laskettelukamakauppoja löyty joka kulmasta. Noustiin kylästä ylemmäs vuorelle sellasella gondolilla ja sen gondolin huipul käytiin ajelemas sellanen alamäkiautorata. Se oli hauskaa, mut en suosittele hametta asuksi. Se ei ollu kovin käytännöllinen, kun vauhtia oli niin huimasti, et ilmavirta lennätti hametta niinku Marilynilla aikoinaan.

Queenstownis viivyttiin kaks yötä ja seuraavana päivänä käytiin hurjastelemas pikaveneellä kanjonis. Olihan se ihan hauskaa, ku se heitti niitä 360 asteen spinejä. Käytiin myös tutustumas Arrowtownin vanhanajan kylään, josta löyty maailman söpöin karkkikauppa ja hyviä toffeita.

Toisen yön jälkeen otettiin suunta kohti Christchurchia taas. Ehdittiin sinne sopivasti loppuiltapäivästä ja ilta päätettiin ottaa rennosti leffateatterin penkeillä. Seuraavana päivänä tutustuttiin kaupunkiin ja sen nähtävyyksiin, kuten vanhassa yliopistossa sijaitsevaan taidekeskukseen (paljon kivoja pikkuputiikkeja, joista koruputiikki oli paras) ja kasvitieteelliseen puutarhaan. Nähtiinpä me yks pullea setä, joka oli tullu markkinoille mm.  nielemään miekkoja kiltissä. Ilman paitaa. Knallihattu päässä. Ei varsinaisesti kaunis näky. Käytiin myös toisena iltana leffassa, mut tällä kertaa sellasessa pienessä ja vanhanaikaisessa teatterissa. 

Seuraavana aamuna lennettiinkin takas Aucklandiin meidän tiiviin reissun päätteeks. Ajettiin yhteensä joku 2500 kilsaa ja kyl siihen vasemmalla puolella ajamiseen alko jo yllättävästi tottua. Aucklandis majoituttiin taas Emman kotiin. Illalla käytiin vielä tyttöjen kans Calcutas, joka on siis kiva intialainen ravintola. Siel raflas nähtiinki sit paikallinen tv-stara, kun se tuli perheensä kans syömään naapuripöytään. Eihän me Minnan kaa sitä tunnistettu, mut Emma informoi meitä. Sunnuntaiaamupäiväl Emman vanhemmat tarjos meille vielä brunssin yhdessä kahvilassa ja sitten suunnattiinkin taas lentokentälle ja kohti Surfersia.

Eilen tosiaan Iida saapui tänne ja aurinko paistoikin sit pilvettömältä taivaalta. Loikoiltiin rannalla, kun kaikilla oli vähän matkaväsymystä päällä. Illalla tehtiin hostellilla kenguruburgereita ja tänään käytiin sit kattomas niitä kenguruita ihan elävinä. Sain myös vihdoin otatettua kuvan, jossa mä halaan koalaa. Se oli ihmeen pehmeä ja lötkö. 

Minna tosiaan suuntaa huomen Suomea kohti ja Iidan kans jatketaan matkaa perjantaina vähän vielä lämpöisempään, Fidzille. Siellä ollaan kuus päivää parantelemas rusketusta ennenku siirrytään jenkkilän puolelle. Lennetään Fidziltä Losiin ja tällä lennolla ylitetään päivämääräraja, joten palataan itse asias ajassa taaksepäin, kun laskeudutaan Losiin samana päivänä puolilta päivin ku lähdettiin Fidziltä yöllä. Losis odottaa kentällä auto ja ajetaan heti kolmeks yöks Vegasin valotauluja kummastelemaan. Vegasista palataan sit takas Losiin kans kolmeks yöks, ennenku lennetään Nykiin. Vielä ehtii yks kuukausi vaihtua ennenku ollaan Suomes, mut jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, niin 3.8. klo 8:50 voi olla tervetulokylttien kaa valmiina Helsinki-Vantaan ulkomaanterminaalin tuloaulas.

ja loma jatkuu..

Nyt on viimeinen ilta mulla täällä Surfersissa. Tai teen mä vielä heinäkuun puolella muutaman päivän comebackin. Tänään aurinkokin taas paistoi ja lämmitti oikeen kivasti, kun olin käveleskelemässä tuol keskustas. Tänään kuulu muuten joka putiikista Michael Jacksonin biisejä. Teeskentelin oikeen kunnon turistia ja napsin kuvia vähä joka paikasta. Kävin myös syömäs yhden hollantilaisen kaverin kaa ja tuntu jotenki oudolta sanoa heipat sille. Se jää tänne opiskelee viel kolmeks vuodeks, joten ei ihan heti olla näkemäs ainakaa Hollannis. Mut ehkä joku päivä sit. 

Tiistaina mulla oli viimeinen tentti ja sen jälkeen koko päivä menikin siivotessa. Pesin meidän lattiasta kattoon ulottuvat ikkunat kahdelta seinustalta ja kädet kiitti illalla. Keskiviikkona luovutettiinki sit kämppä ja sai sanoo hyvästit sille merinäköalalle. Huoh, se oli kyl ihan mahtava.

Juhannus sujui tääl ihan rauhallisesti ja sateisesti. Oltiin suomiporukalla grillailemas, uimas ja saunomas Annen ja Janin luona. Oli meil tosin yks ruotsalaisvahvistuskin mukana, mut se ei uskaltanu löylyttelemiskisaan, jonka mä muute voitin :)

Ennen juhannusta nautin äidin ja isän seurasta melkeen kaks viikkoa. Lähdin siis heti viimeisiä luentoja seuraavana aamuna Sydneyyn. Mun lähtö ei sujunu ihan ongelmitta, ku nukuin pommiin. Heräsin siihen, et taksikeskuksesta soitettiin mulle, kun mun taksi tilaama taksi ilmeisesti odotti alhaalla. En ehtiny vastaamaan siihen puheluun, mut vilkaisu kelloon riitti laittaa muhun aika paljon vauhtia ja olin viiden minuutin päästä heräämisestäni jo kadulla soittelemas uutta taksia. Kuski pistiki sit tallan pohjaan ja olin suht nopeesti kentällä. Check-innis mulle kerrottiin, et kaikki Sydneyn lennot on myöhäs ja todennäköisesti joitakin perutaan, ku Sydneytä ympäröi tiheä sumu. Näiden lentojen viivytysten takia ehdin vielä siis jopa aikaisemmalle lennolle ja sain kävellä suoraan koneeseen. Ikkunasta oli muuten mahtava näkymä, kun aurinko nousi merestä samaan aikaan ku kone maasta.

Sydneys löysin nopeesti vanhusten hotellille, jossa ne oli vielä nukkumas. Se sopi mulle hyvin, koska mä näytin edelleen siltä, et en ollu kattonu aamulla peiliin. Sydneys oli aika lämmintä päivisin ja aurinko paisto meille joka päivä. Käytiin kattoo oopperatalo iltavalaistukses ja toisena päivänä nähtiin se päivänvalos, ku käytiin Manlyssa lautalla. Darling harbourin alue oli kivaa oleskelualuetta ja äidin kaa käytiin tsekkailemas myös haita lasin läpi. Käytiin myös kattoo rugby-peli, jossa aussien Wallabit pelas Uuuden-seelannin Barbaareja vastaan. Stadion oli suht massiivinen, kapasiteetti  on 83 500, eikä siel tuol pelis kauheesti tyhjiä spotteja näkyny.

Sydneystä jäi mieleen myös aurinkolasit päässä kerjäävä koira ja kauluspaidassa ja solmiossa pulloja soitteleva mies. Bondi beachinki kävin tsekkaamas samalla, kun kävin sieltä lähettyviltä hakemassa mukaani yhden paidan, jota olin metsästäny lähes koko vaihtoaikani. Tietysti piti joku matkamuisto itelleni hommata ja tähän tarkoitukseen löyty sit sopivasti uudet kengät. 

Sydneystä lähdettiin sit autoillen kohti Melbournea. Matkalla nähtiin paljon lampaita ja vaihtelevia maisemia. Kuolleita kengurujaki oli tienvarsilla muutamia ja pari elävää yksilöä bongattiin aika etäältä tosin. Sain myös kokea nolla-asteisen sään ja lumisateen Australias, kun käytiin tsekkaamas yks laskettelukeskus paikallisilla Alpeilla. Sillon viimestään uskoin, et kyl täällä talvi on. 

Täällä Ausseissa muuten tosissaan kampanjoidaan liikenneturvallisuuden puolesta. Tasaisin välimatkoin tuol tien varres oli kylttejä, joissa kerrottiin, et 'powernap' -paikka on tulossa pian. Tällasta kylttiä edelsi aina pari iskulausetta, kuten 'Microsleep can kill in nanoseconds' tai  'Fatigue kills, sleep helps'.

Yks yö vietettiin matkalla ennenkun päästiin sateiseen ja kylmähköön Melbourneen. Käytiin illalla vielä tekemäs pikainen tutustumiskierros kaupunkiin. Seuraavana päivänä lähdettiin ajelee Great Ocean Roadia. Torquayn Bells beachia ku mentiin kattoo, ni huomasin yhtäkkiä kengurun kurkkimas puskasta. Iskä teki äkkijarrutuksen ja pienen peruutuksen jälkeen päästiin näkemään kenguruperhe aterioimas. Isä-kenguru oli valtava ja se seuras aika valppaana meitä. Kyl se niiden pomppiminen näyttää ihan hullulta, harmittaa, ku en ehtiny ottaa videota siitä. Vähän matkan pääs äiti bongaskin vielä tosi ison kengurulauman. Niitä ei enää jaksettu laskea, mut oli niitä kevyesti yli 20.

Seuraava kaupunki, jossa saatiin lisäystä kenguruspottailuihin, oli Anglesea. Siellä niitä parveili paikallisella golfkentällä sulassa sovussa golffaajien kans. Ei se golf vissiin niin kiinnostavaa oo, ku ne kengurut vaan loikoili tylsistyneen näkösinä niillä greeneillä ;) sinne kentälle ei saanu mennä kuvaamaan niitä kenguja, mut mä hiivin sellasen pienen metsäkaistaleen läpi siihen kentän reunalle nappaa kuvan. Mua lähin kenguru katto, kun mä lähestyin ja sen jälkeen käänsi selän mulle, lysähti maahan ja rupes raapimaan takalistoaan :D se näky menee mun top kymppiin hupaisimpien näkyjen listalla.

Great Ocean Road oli kyl yhtä upeeta maisemaa koko matka. Nähtiin myös 12 apostolia, tai ne mitä niistä 12 on enää jäljellä. Ja matkalta löyty tosiaan paikka nimeltä Johanna. Siellä oli myös ranta nimeltä Johanna beach. Tonne johti tie nimeltä Red Johanna Road. Olis ehkä pitäny ostaa sieltä myynnis ollu maapläntti tulevaa kesämökkiä varten.

Melbournes ehin vielä sit yhtenä päivänä tutustuu lisää kaupunkiin ja shoppaillakin vähäsen. Kyl mä ne matkamuistokengät sieltäki löysin. Kaupunki oli muuten tosi kivan oloinen, vaikkakin vähä kylmä sillä hetkellä.

Melbournesta lensin sit torstai-iltana takas Surfersiin, jotta pääsin perjantaina sinne siirrettyyn tenttiin. Tentti meni muuten kait ok, mut aika loppu vähä kesken, et yks vastaus jäi vähän vajaaks. Kauheesti oli kyl kirjotettavaa siihen kahtee tuntiin ja ei ollu aikaa miettiä, et mitä kirjottaa vaan koko ajan piti kynän sauhuta. Tota perjantaita seuranneena maanantaina mulla oliki sit 2 tenttiä ja kait neki ihan ok meni. Oli kyl todella raskas päivä ja olin ihan poikki sit illal, ku joskus puol kasin aikoihin sieltä jälkimmäisestä tentistäni kotiin raahauduin.

Onneks aurinko päätti olla esillä tiistaina ja päästiin äidin kaa nauttimaan biitsielämästä. Kokkasin myös kengurusapuskat tona päivänä, et nyt on sit kengurut nähty ja maistettu myös. Keskiviikkoaamuna herättiin ihailemaan auringonnosua. olihan se ihan makeen näkönen, vaikka pieni pilvikerros siellä horisontissa olikin, ettei ihan nähny sitä kohtaa, ku se nousee merestä. Mut hyvin se aurinko sieltä nousi ja jaksoi paistaa ja lämmittää taas koko päivän.

Torstai oliki sit viimenen päivä vanhuksilla tääl ja päätettiin lähtee käymään Brisbanes. Siel etittiin sukulaisten leipomo, jossa syötiin sit korvapuustit. Äiti osti mulle kotiinviemisiks vielä karjalanpiirakoita. Oli nameja.

Huomenna meenki sitte Minnaa vastaan Gold Coastin lentokentälle ja tutustutaan muutaman päivän ajan Gold Coastin ympäristöön. Tiistaina suunnataan sitten Uuteen-Seelantiin, jossa Emma tulee hakee meidät kentältä. Tehdään sitten melkeen kahden viikon retki ympäri tota naapurimaata kolmisin. Takas Gold Coastille tullaan 12.7. ja Iida saapuu sit sopivasti 13.7. tänne meidän seuraan. 

Nyt meen miettii, et kuinka monta t-paitaa, toppia ja hupparia voin laittaa päälleni, jotta saan laukun painorajotusten sisälle.

lukulomaa

Täällä on taas palattu aurinkoiseen tilaan, eikä viime viikon myrskyistä muistuta muut ku kaivinkoneet rannoilla. Nää kaivinkoneet siis yrittää tasoittaa noita rantoja, kun paikoitellen siel on yli 2 metriä korkeita hiekkaseinämiä, kun meri on huuhtonut osan hiekasta mukaansa.

Tällä viikolla tiistaina sitten sain todeta konkreettisesti sen, et ne alustavat tenttipäivät voi muuttua. Kurssin opettaja oli lähettäny mailia, et tenttiä on aikaistettu viikolla. Muuten siinä olis mitään ongelmaa, mutta nyt se tentti on LUKUviikolla perjantaina. Ja koulun jossain tenttiohjeis sanotaan, et tenttejä ei olis lukuviikolla muuta ku jotain kielten tenttejä ja ne päivämäärät tiedettäis sit jo ajois. No ei tos lukuviikos muuten olis mitään ongelmaa, mutta mulla oli jo lentolippu varattuna Melbournesta Gold Coastille lauantaille eli mun oli tarkoitus viettää se perjantai Melbourneen (tai sen kauppoihin) tutustuen. Nyt jouduin sit vaihtaa mun lentolipun torstaille ja maksaa tästä vaihdosta melkeen saman verran, mitä lippu makso alunperin. 

Keskiviikkona oli aamulla sit tän kyseisen kurssin tokavipa luento. Tällä luennolla opettaja sit kertoi meille siitä tentistä sen verran, et siin on 6 short answer kysymystä. Tän jälkeen se sanoi, et 'älkää mielellään sit ylittäkö 2 sivun pituutta näis teidän vastauksis'. Naureskelin itekseni, et näköjään noi short answerit vaihtelee tääl yliopiston sisälläki, ku toisen aineen välitentis ne meinas maksimissaan puolta sivua tekstiä. Sit tenttiin käskettiin ottaa viel yliviivauskynä eli kun on vastauksen raapustellu, ni sit sielt pitäis korostaa ne tärkeimmät sanat ja pätkät. Ja kaiken huipuks se kertoi meille, et mitkä 6 aihealuetta niis kysymyksis on. Vähentää ihan kivasti tota luku-urakkaa siitä 600 sivusta noin 25-30 sivuun.

Ton luennon jälkeen kävin sit selvittämäs yhtä juttua student centeristä ja asia selviski aika nopeesti, mut lopulta istuskelin siel huonees jonku vajaan puol tuntia jutskaillen sen tyypin kans. Se tietysti heti aluks huomas, etten oo paikallinen ja alko kyselee siitä. Päädyttiin  juttelee kaikkea opiskeluun, Ausseihin ja matkusteluun liittyvää. Se oli itekin siis viel opiskelijana tuol Griffithis, mut tekee kerran viikos hommia. Tästä taas huomaa kuinka rentoa porukkaa nää Aussit on, ku kesken työpäivän voi pitää tällasia juttelutuokioita tuntemattomien kans :D

Torstaina vietinkin sitte iltaa pitkästä aikaa mun saksalaisten kamujen kaa ja perjantaina juhlistettiin Annen synttäreitä suomi-saksa-aussi-ruotsi-porukalla. Hauskaa oli :)

Luentoja mulla on enää kahtena päivänä ja muuten tälle viikolle tarttis saada kunnon lukuvaihde päälle, jotta voin sit perjantaina lähtee hyvil mielil kohti Sydneyta. Ilman koulukirjoja. 

Beach closed

Tänä aamuna heräsin reilusti ennen kellonsoittoa ja aivan liian aikaisin (vapaapäivä), mut huono tuuli haihtui äkkiä, ku huomasin mikä mut herätti: auringonpaiste! :) Ikkunasta vilkaistessani huomasin myös, et ranta oli siirtyny noin 20 metrii lähemmäs meidän kotiovea, kun rantaesplanadia (autotie) peitti vaalea hiekkakerros.

Täällä on siis viime päivinä ollu ihan kunnon myräkkää. Tiistaina se alkoi, keskiviikko oli pahin päivä ja eilen jo tyyntyi. Tänään tuuli kerää voimia iskeäkseen ilmeisesti huomenna takasin. Tuulen lisäks ollaan saatu myös aimo annos vettä niskaan viime päivinä. Keskiviikkona aamulla teki kyllä niin mieli vetää peitto korviin, kääntää kylkeä ja jatkaa unia, kun huomas ton säätilanteen, mut ei auttanu. Kouluun oli lähdettävä, kun piti mennä pitämään viimeinen esitys ja ojentaa viimeinen essee harkoissa.

Pääsin melkein bussipysäkille asti, kun mun uus (parempi) sateenvarjo lopulta taipui tuulen tahtoon ja muodosti sellasen sienilakin mun päälle. Olin ku kävelevä tatti. Jotain siis tosta tuulen voimasta kertoo se, et tosiaan ne mun sateenvarjon suht tukevat rautasetit taipui sisäänpäin (toi varjo on sellanen sontikkamallinen). Tuulennopeus on siis ollu sellanen 40 m/s ainakin säätiedotusten mukaan. Kouluun päästessäni mun kengistä kuulu kävellessä litslots ja koko vaatetus oli märkä. Oli melko nihkeä päivä. Erityisen epämukavaa oli mennä pitämään presistä hiukset vettä valuen, ku rakennusten välillä ei voi liikkua mitään putkia pitkin, kuten TTY:llä.. Esityksen jälkeen päätin skipata päivän vipat luennot ja suunnata kotiin kuivumaan.

Kotimatkalla mun viereen istui bussissa suomalainen tyttö. Ekaa kertaa törmään täällä suomalaiseen sillee, ettei se oo kukaan tosta tutusta vaihtariporukasta. Meidän bussi joutui sit poikkeemaan reitiltään, koska toi pääväylä oli ihan tukossa. Myrskyn takia täällä oli sähkökatkoja ja liikennevalot ei toiminu, joten pollarit siel yritti ohjata autoja. Mua ei haitannu, vaikka poikettiin reitiltä, koska bussi meni näin lähemmäs kotiovea. Kävellessäni ton surfersin keskustan läpi harmittelin, ku ei ollu kameraa mukana. Oli meinaa sen verran rajun näköstä. Tuli ihan mieleen jotku elokuvalavasteet, siis elokuva, jossa on just koettu hirmumyrsky. Ihmisiä ei näkyny kovinkaan paljo, mut palmunoksia ja muuta moskaa (lähinnä puista) sitäkin enemmän. 

Torstaina olinki sit jo varautunu tähän vaatteiden/kenkien kastumiseen, joten tallustelin aamulla koululle asti flipflopit jaloissa ja laitoin koulun vessassa sukkikset ja kuivat tennarit jalkaan. Laukussa oli vielä varasukkikset, jos sade olis päässy kastelee liiaks. Ensimmäisten harkkojen jälkeen oli kuitenki iloinen yllätys, kun sade oli loppunu ja aurinko pilkisteli pilvien takaa. Illalla tuli enää vaan pientä ripottelua, joten tällä kertaa ei voinut kastuneisiin vaatteisiin vedoten jättää illan viimeistä (18-20) luentoa väliin :) 

Viime viikolla mulla oli siis pikkasen kirimistä noiden kouluhommien kans, joita en tehny edeltävällä kuumeviikolla. Nyt on onneks kaikki oheishommat tehty: tää lukukausi on enää lopputenttejä vaille valmis paketti. Lauantaina saatiin ALUSTAVA aikataulu lopputenteille. En ymmärrä, et miten ne ei voi jo täs alle kuukausi etukäteen tietää lopullisia aikatauluja tenteille. Luulis, et niit aikatauluja olis ollu aikaa sorvailla. Mulle kävis hyvin kyl tää mun alustava aikataulu, jonka mukaan mul olis kolme tenttiä ekalla tenttiviikolla (2 ma ja 1 pe) ja sit viimeinen olis toisen tenttiviikon tiistaina aamulla. 

Viime viikonloppu olikin sitte autoiluviikonloppu. Lauantaina vuokrattiin kämppiksen kaa menopeli. Oltiin suunniteltu, et käydään vähä tutustumas tähän lähialueisiin viikonlopun aikana ja aloitettiin IKEAsta, joka on noin 50 kilsan päässä täältä Brisbaneen päin. Otettiin suosiolla automaattivaihteinen auto, mikä oli kyl ehdottoman hyvä ratkaisu. Sai keskittyä sit täysillä siihen liikenteen seuraamiseen. Mä alotin ajamisen ja olin jopa niin keskittyny seuraamaan, et mistäs päin ne autot tuleekaan, et yritin vilkuttaa laittamalla tuulilasinpyyhkijät päälle. Täällä siis vilkkutikku on ratin oikealla puolella ja tuulilasinpyyhkijät vasemmalla. Vasemmanpuoleisen liikenteen ihanuuksia! Eikä toi jääny ainoaks kerraks viikonlopun aikana, ku onnistuin näyttää totaalisen turistikuskilta: pyyhkijöitä käytettiin ahkerasti sateen puutteesta huolimatta :)

Yllättävän nopeesti siihen vasemmalla puolella ajamiseen tottui kuitenkin. Et ei siinä sit ollu mitään ongelmia. Nopeusrajoituksia tääl löytyy sit 10 välein tonne 110 km/h asti. Moottoritie ainakin Brisbanen suuntaan on 4-kaistainen (siis yhteensä 8, 4 yhteen suuntaan) ja rekat jyrää ihan tehokkaasti pienempien autojen ohi.Rekkoja tääl kutsutaanki roadtrain-nimellä, eikä ne tosiaan aiheuttanu mitään tietukkoja. 

IKEAan mentiin oikeestaan sen takia, et kämppis (ruotsalainen) halus käydä hakemas ruotsalaisia ruokatarvikkeita, kuten Kallen mätitahnaa ja näkkileipää. Toki me itse puljukin kierrettiin läpi, mut ei sieltä viittiny kauheesti matkamuistoja ostella ;) Mun ostoskassissa oli vaan mustikkakeittoa ja suolakaloja (karkkeja siis). Tollasia mustikka/mansikka/vadelmakeittoja en oo tääl kaupois bongannu, joten ny oli pakko sijoittaa sellaiseen. Suomessa ne on meinaa vakiokamaa mun jääkaapis.

IKEAsta otettiin suunta kohti Robina town centeriä, joka on siis osa Gold coastia, mut etelämpänä kuin Surfers. Sinne avattiin 2 viikkoa sitten Apple store ja mä halusin käydä tsekkaamassa josko sieltä löytyis punaiset kuoret mun läppäriin. No löytyihän sieltä, joten nyt mun läppäri sopii paremmin mun muihin asusteisiin ;)

Tuolta Robinasta jatkettiin kohti Tropical Fruit Gardenia. Se on siis hedelmätila, jossa kasvatetaan kaikkia hedelmiä ja sinne voi mennä tutustumaan ja maistelemaan uusia makuja. Päästeltiin sit traktorikyydillä ympäri plantaaseja ja käytiin nappaamas välis mandariinit puusta evääks. Minijuna-ajelun ja kengurujen syöttämisen jälkeen piti vielä päästä maistamaan suklaahedelmää. Maku tulee kuulemma parhaiten esiin, jos sitä sekottaa jätskiin, joten sellanenhan sit piti saada. Vaniljajätskin sekaan siis soseutettiin sitä suklaahedelmää ja hyvää oli! Aini, sellanen juttu viel tähän väliin, et suurin hedelmä tuol oli Jak-hedelmä, joka voi kasvaa metrin mittaseks ja jopa 50 kiloa painavaks! Ei kannata pitää picniciä sellasen puun alla..

Sunnuntaina startattiin suht varhain aamulla (ettei tarttenu alkaa maksaa parkkipaikasta) ja suunnattiin eka kattomaan miltä Bond university näyttää. Se on siis toinen yliopisto täs Gold Coastilla, mut yksityinen. TTY:llä on kyllä vaihtopaikkoja sinnekin, mun tapaukses niiden lukukausi ei vaan sopinu aikatauluihin. Se kampus oli kyllä tosi upea: oma järvi ja kaikkea. Se näytti just sellaselta kampukselta, jota kuvattais jossain leffassa perinteisenä yliopistomiljöönä.

Tuolta jatkettiin sit sisämaahan (hinterland) päin ja suuntana Mount Tamborine. Paljon jyrkkään ylämäkeen ajamista ja lopulta päästiin vuoren huipulle, josta löytyi pikkunen kommuuni. Siitä tuli ihan mieleen joku alppikylä. Siellä oli siis paljon pieniä kahviloita ja ihan täysin kyl turistien varas toi paikka. Paljon eri aktiviteettia sinne on kehitetty: kylpylöitä, viinitiloja, ratsastusta ja tietty niitä metsäreittejä löyty enemmän ku tarpeeks.

Meillä oli ajatuksena käydä katsastamas sellanen Skywalk, jossa kävellään siis osa reitistä puiden latvojen tuntumas sellasilla metallisilloilla. Sitä sit lähdettiin ettii ja ensimmäisten ohjeiden takia päädyttiin kävelee aika paljon pääsemättä määränpäähän. Seuraavien ohjeiden perusteella päädyttiin kävelemään 3 kilsan matka takas autolle, jotta voitais ajaa paikanpäälle, n. 4 kilsaa toisten ohjeiden antamispaikasta meidän alkuperäiseen kävelysuuntaan. Mietittiin sillon, et olis se täti voinu meitä alunperin kehottaa ajelee autolla lähemmäs. Turistikartta oli tosi surkea, joten sen takia jouduttiin turvautuu neuvoihin. No tos autollepaluumatkalla käytiin kiertämäs yks 3 kilsan metsäpolku ja reitiltä löytyi aivan tosi nätti putous. Tietysti sinnekin oli sit eksyny yks japsimies ja siellä se hyppeli putouksen kivillä järkkäri ja jalusta kädes. Ei mitään kovin vakaan näköstä toimintaa.

Päästiin sit jossain vaiheessa sinne skywalkille. Se maksoi eikä ollu mikään ihmeellinen, tykättiin edellisetä metsäkävelystä enemmän. Skywalkista oli se kuva, et siel vois nähdä 'villejä' koaloita, mut kävelyn ainoa bongaus oli yks ötökkä. Ja leopardikuvioisessa takissa matkassa ollut nainen. Naista kuvas ilmeisesti aviomies, jonka videokamera kävi koko kävelyn ajan. Mahtoi tulla mielenkiintoinen kotivideo. 

Kierreltiin viel ympäri vuorta ja etittiin täydellistä näkymää Surfersiin päin. Löydettiinkin hyvä spotti, mut oli sen verran pilvistä, et kuvista ei tullu mitään mahtavia. Oli muuten ihan hassua huomata, et kyllä ne puiden/pensaiden (ainakin joidenki) lehdet kellastuu ja punertuu täälläkin, kun kerta syksyä eletään. Bongasin muutaman aika upean syksysävyisen yksilön.

Käytiin vielä päivän päätteeks tsekkaamas yks metsäkävelyreitti, jonka päässä oli taas putous. Tää reissu huipentui siihen, kun käveltiin putoukselta takas autolle päin, ni bongattiin pikkukenguru eli wallabi. Harmi vaan, et kamera oli siin vaihees jo laukus ja wallabi liian nopeasti poissa.

Sunnuntai-iltana päätin sit ryhdistäytyä vaihtarina, koska Eve sanoi, et kunnon vaihtarin pitää katsoo euroviisut :) katottiin siis viisut suomiporukalla, tai se finaalilähetys, joka tuli tääl sit telkusta vähän Eurooppaa jäljessä. Ei tiedetty siin vaihees kuka oli voittanu ja Anne oli printtaillu meil oli oikeen kunnon arvostelukaavakkeet. Arvosteltiin siis kaikki esitykset ja mun arvosteluis Norja ja Islanti jakoi ykkössijan :) Ens vuonna yhdistän sit noiden esitysten vahvuudet (viulun ja blondin Yohannan) ja meen voittaa kisat Suomelle!

Ruisleipää

Nyt alkaa taas pikkuhiljaa olo normalisoitumaan. Perjantaina ei ollu enää kuumettakaan ja tänä aamuna nielin viimeiset lääkkeet. Viikko sitten sunnuntaina sain siis tietää, et mulle oli puhjennu vyöruusu, eli vähä niinku vesirokon uusinta. Ainakin sama virus aiheuttaa. No ei se ehtiny onneks pitkälle levitä (leviää siis hermoja pitkin ja mulla oli tos olkapää-kaula-akselilla), ja nyt ihokin on jo taas melkeen normaali, (vesikellot on häipyny, mut jäljet näkyy viel). Ja sitä mä oon tässä tapauksessa naureskellu, etmiten sainki tän rokon just täällä, kun yks suurimmista aiheuttajista on stressi :D Kait se sit on ollu stressaavaa miettiä, et paistaako huomenna aurinko 8)

Eilen aamulla kävin sitte tekemäs viimeisen välitentin. Ei se ny ihan nappiin menny, kun toi valmistautuminen kuumeisena sisälsi aika paljon nukkumista sen lueskelun sijaan, mut se oli vaan välitentti. Illalla tehtiin sitte muutaman kaverin kans tortilloja ja pannukakkuja tääl meidän kämpällä. Kiva ja leppoisa ilta.

Ainiin, viime viikolta pitää viel kertoa yks hassu sattuma. Tapasin torstaina yhen saksalaisen pojan, joka sit siinä aika lailla alkuun sanoi, et hän tunnistaa mut koulun käytäviltä. Totesin sit, et 'jaa käydäänkö me jotain samaa kurssia tääl?' Tähän tää poika totes, et 'eiku muistan sut TTY:ltä, Tampereelta'. Hetken se sit selvitteli, et on ollut vaihdossa TTY:llä vuoden 2007 syksyllä ja lukenu tuta-kursseja. Ilmeisesti siis se on hengannu paljon Festiassa, jos muistaa mun kasvot sieltä käytäviltä, ku siellähän mä oon melkeen asunu tohon aikaan. Eikä tosiaan olla ikinä aiemmin juteltu. En tosiaan odottanu, et tääl on joku saksalainen vaihtari, joka muistaa mut edellisestä vaihdostaan Tampereella :D 

Tän viikon yks kohokohta oli se, ku löysin kaupasta hyvää ja tosi tummaa ruisleipää! Ei se  tosin ihan sellasta 'sitkeetä' oo ja sitä markkinoidaan terveysleipänä, joten se on kallista. Mut kyl siitä mausta mielellään pikkasen maksaaki :)

Aurinkoinen toukokuu

Viime blogipäivityksestä onki jo vähä aikaa, kun tässä on ton pääsiäisloman jälkeen ollut vähän kiireitä ja koneongelmia. Mut nyt on kuitenki kuukausi saatu vaihdettua toukokuuks ja vaikka kiireet ei vielä loppunu, ni kone on kunnossa (ja koputan puuta).

Pääsiäisloman lopuks käytiin vielä kämppiksen kaa tsekkailee Sea world –teemapuisto, viimeinen niistä puistoista, jotka kuulu siihe meidän lippuun. Siel vietettiin aurinkoinen päivä ja nähtiin mm. haita, pieniä pingviinejä ja jääkarhu. Toki käytiin kattoo delfiinishowkin ja kyl tääl oli Särkänniemen esitykseen verrattuna enemmän sellasta, et joku kouluttaja oli niiden kaa vedessä. Siel niil kouluttajillaki näytti olevan hauskaa, ku ne oikeesti surffas niillä delfiineillä. Ja yks kouluttaja pääs esittelee uimahyppääjän taitojaanki, ku kaks delfiiniä heitti sen korkealle (oikeesti varmaan ainaki 7 metriin) ja sieltä se sit muutamalla frontflipillä ländäs takas veteen.

Viime viikolla mulla oli sitten toinen välitentti. Tähän jouduttiin siis menee yhen suomalaisen tytön kaa taksilla, jotta päästiin ajois. Kaiken huipuks se taksikuski vei meidät vähä väärään paikkaanki, kampuksen asuntoloille kampuksen sijaan. Päätettiin sit kävellä siitä kampukselle ni sai sit kivasti viel nauttia aamuauringosta. Tentti meni ihan hyvin, tuloksetkin tuli jo torstaina.
Torstaina mulla oli myös yksilöpresentaatio, joka meni kans ihan hyvin. Tai sain opettajalta hyvää palautetta. Ainut mitä se olis halunnu lisää, oli käsillä puhuminen ja sellanen elehtiminen. Ja mä ku just oon aina esityksis yrittäny välttää sitä, ettei kuulijoiden huomio mee itse aiheesta mun maneereiden seuraamiseen. Ja siitä ennen pääsiäistä olleesta esityksestäki saatiin jo palaute ja meni se ihan hyvin. Muutamia pisteitä menetettiin ja syynä oli se papereista lukeminen..

Luentoja on mulla jäljellä enää 5 viikkoa ja sen jälkeen yks lukuviikko ja kaks tenttiviikkoa. Nopeesti on aika menny, kun yli puolivälissä ollaan jo tässä lukukaudessa. Mut tähän loppuun mahtuu kyl enemmän kouluhommaa ku pääsiäistä edeltäviin viikkoihin. Nyt jäljellä on lopputenttien lisäks yks välitentti (ens la), yks ryhmäpresentaatio ja neljä esseetä ja jotain satunnaisia pienempiä viikkotehtäviä tietty.

Mainitsin jo koneongelmista ja tosiaan viime viikon torstaina mun kone jotenki sekos illalla. Vein sen sit perjantaina kampuksen tietokoneliikkeeseen, jossa toimii myös huoltopalvelu. Puolilta päivin sain tietää, et käyttöjärjestelmässä on vika ja sen päivityksellä uudempaan versioon pitäis selvitä. Sanoivat, et päivän lopulla saisin koneen mukaan, joten jäin sit odottelee kampukselle ja kuluttaa aikaani kirjaston koneilla vähän opiskelujuttuja tehden. Enpä sit kuiteskaa saanu konetta mukaani, ku siinä päivityksessä joku kesti. Korjaaja-setä vaan käski mua viettämään rentouttavan viikonlopun ilman konetta.

Lauantai oli tääl sit Anzac day, joka on australialaisten sodassa kuolleiden muistopäivä ja kansallinen vapaapäivä. Heräsin siihen, et kadulta alkoi kuulua torvien soittoa ja kun menin parvekkeelle kattomaan, ni jonkinlainen paraatihan siellä (panssarivaunu etunenäs) oli menos tos meidän kotikadulla. Sieltä sit valkosiin pukeutuneet seiloripojat vilkutteli ihmisille, jotka katseli paraatia parvekkeiltaan. Illalla oltiin taas grillailemas ja sain muun muassa selville, et se Titaanien 'rugbyn kaltainen' peli olikin itse asias täysin rugbya :D

Maanantaina riensin sit heti aamulla hakemaan mun konetta ja olin iloinen, kun se oli kunnossa. Sen jälkeen lähdin hakemaan mun rahoja, kun huomasin tossa lauantaina (Anzac dayna), et multa oli velotettu tililtä 258 dollaria yhdestä 29 dollarin prepaid-liittymän latauksesta. Vodafonen liikkeessä sanoivat, et olivat kyl huomanneet sen ja ei siitä sit tullu onneks mitään ongelmaa. Ainut ongelma oli, et niil ei ollu tarpeeks rahaa kassas, jotta olisivat voineet antaa käteisenä. Sain sitte eilen postissa shekin, jonka kävin heti myös lunastamassa ja nyt senki pitäis olla sit kunnos.

Maanantaina sit kohtasin kuiteski viel uusia ongelmia, kun mun netti ei suostunut toimimaan. Ajattelin tietysti, et se johtu siitä käyttöjärjestelmän uusimisesta ja jotku asetukset olis muuttunu. Soitin ton nettiliittymän tekniseen tukeen ja päädyin sit lopulta juttelee joku 3 tuntia sellasen englantia intian murteella puhuvan miekkosen kans, joka kyllä joka väliin muisti sanoa please, koska noita puheluita nauhoitetaan opetustarkoituksessa. Ei saatu ongelmaa ratkaistua ja siinä vaiheessa hieman turhautti.

Tiistaina olin sit aamulla lähdös käymään siel liikkees, jossa kone oli huollossa, et jos osaisivat kertoa, mikä asetus on pielessä, mut päätin koittaa vielä kerran, josko 'mokkula' yhdistäis mut nettiin ja yhdistihän se. En sit tiä mikä oli pieles, mut toistaiseksi se on taas toiminu ihan hyvin. Et kyl tää tekniikka on välis outoa ja arvaamatonta :D

Wappuakin saatiin tääl hieman juhlistettua aaton grillailun ja wappupäivän picnicin merkeissä. Olihan toi picnic vähä erilainen, ku mihin Tampereella on tottunu. Palmujen alla ja +27 astetta, suurimmaks osaks täysin aurinkoinen päivä, kellään ei oo haalareita ja lakkeja ei näy muilla kuin meidän picnic-porukalla :D Ja mä olin ainut tupsulakkinen, mikä oli outoa sekin. Mut kiitos Jaakolle, joka toi mun lakin, et sain juhlistaa wappua tänäkin vuonna lakki pääs!

kuvia

Tässä muutamia kuvia pääsiäisen ajalta. Alempana tekstiä lomasta. Yllä oon mä kotirannoilla. Todiste siitä, et kyl tääl pilvisiäkin päiviä ja iltoja on.

Eli tossa yllä on maisema lentokoneen ikkunasta, kun lähestyttiin Cairnsia. noi vihreet/turkoosit on Great Barrier Reefiä.


Tässä puolestaan näkymä Q1-rakennuksesta Brisbanen suuntaan jonkun turistin heijastuksella varustettuna. Nää korkeet talot, jotka tos rannal näkyy on kuiteski Surfersia ja Main beachia. Myös Southportin sataman voi bongata.


Tässä puolestaan on näkymää Cairnsin keskustan laguunilta. Laguuni jatkui vasemmalle vielä. Meri on kuvaajan takana.

Pääsiäislomaa

Pääsiäislomaa on siis vielä muutama päivä jäljellä. Keskiviikkona palaan takaisin kouluun ja aamu alkaa sopivasti tentillä. Ja sen kunniaksi otan taksin koululle. Kuka sitä ny julkisilla kulkis noin spesiaalina päivänä?! No ei vaan, siis en oo voittanu lotossa tai mitään, mut tentti vaan alkaa kasilta ja kokemuksen perusteella tiedän, et siihen on suhteellisen mahdoton ehtiä sil aamun ekalla bussilla, joka on aina täynnä ja myöhässä.

Tenteistä puheenollen: edellinen välitentti (just ennen pääsiäislomaa) meni ihan kivasti. Luennoitsija oli ahkeroinu korjaukset lomalla ja just tsekkasin, että tulos oli yli sen rajan, jonka asetin itelleni tyytyväisyysrajaksi. Eli ei tarvi harmitella sitä tenttiä. Tentis oli muuten hassua se, et tenttipaperit palautettiin sillee, et viitattiin ja valvojat tuli paikalta ne hakemaan. Ei ehkä kätevin tapa, mut paikallinen näköjään.

Torstaina menin sitte Jaakkoa vastaan Brisbaneen. Tervehdyksenä sain naurunpurskahduksen, jonka seasta erottu sanat: 'et sä voi olla ton värinen'. Eli ilmeisesti auringon vaikutukset mun iholla pääs yllättämään melkoisen kalpean velipojan.

Oleiltiin Jaakon kans täs surffaajien paratiisissa maanantaiaamuun asti. Nää päivät sisälsi surffauksen testailua, rantahengailua ja shoppailua (lähinnä Jaakko osti ja mä olin henkisenä apuna ettimäs kivoja kuteita). Eli peruslomailua. Käytiin yhtenä iltapäivänä/iltana myös Q1-rakennukses (kuva löytyy aiemmin tästä blogista). Se on siis se maailman 20. korkein rakennus, mut kuiteski korkein asuinrakennus. Sieltä oli kyl upeet näkymät: Brisbanesta Byron Bayhin mainostettiin, mut en mä ehkä ihan niin pitkälle nähny. Mut Surfersista, Southportista ja Broadbeachista sai ainaki hyvän käsityksen lintuperspektiivistä. Ja auringonlasku oli kiva. Yks puolalainen pappa rupes arvailee Jaakon ja mun kotimaata, ja ylläriylläri Ruotsiahan se veikkas. Ei oo meinaa eka kerta, ku mua ruotsalaiseks luullaan.

Maanantaina lähdettiin sitte aamuvarhaisella kohti Brisbanen lentokenttää, josta suunnaksi otetiin Cairns Koillis-Australiassa. Maanantai meni kaupunkiin tutustuessa ja ohjelmaa miettiessä seuraaville päiville. Keskustan tuntumassa ei ollu rantoja, mut laguunin olivat sit sinne tehneet, jotta ihmiset pääs vilvoittelee. Tota viilennystä tarvittiinki, ku siellä oli kyl tarpeeks lämmin. Suunnilleen samanlainen sää, kun täällä Surfersissa pari kuukautta sitten. (Nyt täällä on jo selkeesti siis viilentyny, vaikka päivälämpötila pysytteleeki yli 25.)

Päädyttiin lopulta lähtemään tiistaina seilille Great Barrier Reefille. Aamuvarhaisella suunnattiin siis satamaan ja jätettiin ne harmaat sadepilvet mantereelle, kun alus suuntasi kohti avomerta. Nähtiin kolme sateenkaartakin. Merellä siis paistoi aurinko ja matkalla muutama delfiini ja lentokalakin otti kisaa veneen kans. Tolla reissulla oli siis yhteensä jotain 60 tyyppiä.

Parin tunnin veneilyn jälkeen saavuttiin Michaelmas Cayhin, joka oli ensimmäinen pysäkki matkalla. Vesi oli uskomattoman turkoosia ja kirkasta. Aaltoja ei näkyny mailla halmeilla. Meidän paatti ankkuroitui noin 200 metrin päähän sellasesta pienestä saaresta, jonne meidät kuljetettiin lasipohjaveneellä, jotta saatiin vähä esimakua tulevasta. Saarelta käsin sitte snorklailtiin muutama tunti. Olihan se upeeta! Kilpikonnakin bongattiin ja tietty siis paljon koralleja, meritähtiä ja värikkäitä kaloja. Myös yks rausku leijaili ohi. Kalat onnistui saamaan aikaan melkoisen metelin nakerrellessaan niitä koralleja. Oli jotenki hassua. Niin ja Arielissa ei valehdella simpukoiden kokoa: kyl ne kevyesti oli puol metrii pisimmältä mitaltaan.
Päivän toinen snorklailuspotti oli Paradise Reef, jossa näkyi värejä vähän enemmän, ku ekalla spotilla. Merestä veneeseen noustessani onnistuinki sit saamaan matkamuistoks käsivarteen kunnon mustelman, joka tällä hetkellä loistaa ihanissa keltaisen ja sinisen sävyissä.

Kunnon meripäivä oli kyllä mahtavan rentoa. Ja riutta oli ehdottomasti näkemisen arvoinen. Se näytti upealta jo lentokoneesta käsin. Käykää Google mapsista kattomas satelliittikuvaa tosta valliriutasta.

Yhdeks päiväks varattiinki sit vähä toisenlaista aktiviteettia, nimittäin koskenlaskua. Bussi keräs ihmisiä muutamista hostelleista ja sitten köröteltiin puolisen tuntia Barron-joelle. Matkalla ylitettiin kyseinen joki kertaalleen ja samalla retken vetäjät kertoi meille, et kaikissa joissa tuol Cairnsin liepeillä asuu krokotiileja. Hetken päästä kuitenkin helpotettiin jännitystä lisäämällä, et yleensä ne ei jaksa nousta kovin ylös, vaan odottelevat lämpimimmissä vesissä alajuoksulla helppoja saaliita.

Alotuspaikalla noin 60 hengen porukka sitten jaettiin venekuntiin ja samaan veneeseen Jaakon ja mun kans tuli pari amerikkalaista poikaa ja sit australialainen pariskunta. Meidän veneen ohjaajaks saatiin koko retken vetäjä, aika tiukka tätsy. Alussa meille annettiin pikainen opetus miten koskia lasketaan ja sitten pääsin testailemaan veden lämpötilaa, kun mut valittiin vapaaehtoiseksi demonstroimaan laidan yli molskahtamista. Ronskisti se tätsy vetäs mut pelastusliiveistä takas paattiin.

Hetken melomisrytmin hakemisen jälkeen lähdettiin liikkeelle, minä ja toinen nainen etummaisina. Ensimmäinen koski sujui ihan mukavasti, veden pyöritykseen totutellessa. Toinen koski valittiin laskettavaks takaperin. Heti kyseisen kosken jälkeen jo tasaisessa vedessä tajusin, että vieressä istuvan naisen kauhistunut ilme ei johtunut kosken pelottavuudesta, vaan jokin muu oli vialla. Hetken päästä suusta tulvahtanut veri ohjas mun katseen huomaamaan, että yläetuhammasrivistön puuttuminen oli tämän ilmeen aiheuttanut. Nainen ei pitänyt melastaan kunnolla kiinni ja kosken potkaistessa veneen nokkaa iski melan pää naisen hampaat kurkkuun. Kolme hammasta siinä killui kiinni, mutta ilkeesti taaksepäin taittuneena. Parista kulmahampaasta oli puolet jo jossain muualla.

Oltiin jo sen verran pitkällä, et takaisin ei voinut lähteä, joten ainooksi vaihtoehdoksi naiselle jäi laskea muutama koski jääpussi suussa kipua lievittämässä seuraavalle poistumispaikalle. Mä pääsin sitten jälleen kerran toteamaan, et ei musta kyl lääkäriks eikä sairaanhoitajaks olis: oli meinaa täys työ olla oksentamatta ja pyörtymättä siinä tilantees. Naisen seuraks sairaalaan lähti luonnollisesti myös aviomies, joten meidän venekunta kutistui neljään ekakertalaiseen ja ohjaajaan. Myöhemmin selvis, et näiden aussien loma ei ollu menny ihan putkeen, ku ne oli aluks unohdettu hakea tälle koskenlaskuretkelle.

Pari koskee siinä sit taas päästiin eteenpäin ilman sen kummempia kolhuja, mitä ny välis vähä kiviin törmäiltiin. Sitten ohjaaja rupes varottelee tulevasta koskesta, joka oli reitin pahin. Koskea lähestyttiin siis odottavin mielin ja yhen pystyakselin ympäri tapahtuneen 360 asteen kierroksen jälkeen saatiin kivat vauhdit kosken kuohuihin ja alhaalla päästiin toteamaan, että kaikki oli veneessä ja vahingoittumattomina. Jäätiin siihen sitte odottelemaan muita venekuntia ja heti seuraavasta veneestä molskahti kaikki oikean puolen melojat koskeen. Siinä meidän ohjaaja sit totes, et nää tuli sitä linjaa, mitä hänkin oli tarkoittanut tulla, mut se meidän spinnaus heitti meidät johonki toiselle linjalle, joka olikin sit paljon parempi.

Loput kosket laskettiin leikiten ja päivän päätteeks kyllä hauiksissa ja olkapäissä tuntui, et jotain oli tehnytkin. Meidän ohjaaja vaan ihasteli koko ajan, et kuinka lihaksikkaita veneen pojat oli ja kiitteli onneaan, et sai meidät, eikä aasialaisia tyttöjä, jotka tuskin melan lavalla ees vettä koskivat.

Eilen oltiinkin taas jo kotona ja illalla suunnistettiin todistamaan suurta urheilujuhlaa. Paikalla oli 18510 katsojaa, kun Gold Coastin Titaanit kohtas Canberran Riderit aussijalkapallossa, jota ei pelata siis pyöreällä jalkapallolla vaan amerikkalaisella jalkapallolla ja palloa kuljetetaan juosten vastustajaa päin. Pelin avas tietysti cheerleadereiden esitys ja raketit. Väliajalla jaettiin rahapalkintoja erilaisin perustein ja kuunneltiin jonku nousevan laulajakyvyn esitystä.
Ite peli oli vähä laimea suurimman osan ajasta. Suhteellisen tasoissa mentiin toisen puoliajan viimeiseen varttiin asti, jolloin vieraat meni johtoon. Titaanit kuitenki nous tasoihin ja kaks minuuttia ennen peliajan loppua saivat tehtyä vielä touchdownin (tai mitä termiä ny käyttävätkään) ja siitä hyvästä saivat yrittää maalipotkua. Onnistui ja peli päättyi kotiyleisön kannalta iloisiin 16-10 lukemiin.

Pelistä jäi mieleen se, et pallo etenee kovin lyhyitä pyrähdyksiä, kun muutaman sekunnin välein kentällä näkyy vaan kasa miehiä pallon päällä. Ja taas aloitetaan uus hyökkäys. Taklausta ei myöskään kovastikaan rajoiteta ja se on muun muassa ihan okei, et roikutaan toisen paidassa tai jalassa kiinni muutamia metrejä ja hidastetaan sen kulkua. Muutamia kertoja kävi myös sääliks vastustajaa, ku kotijoukkueen kolme pelaajaa runnoi vastustajan onnettoman pallonpitelijän tietyn linjan taa, jotta voitettiin aloitus. Ei siinä isotkaan reisilihakset auttanu pysäyttämään titaanien voimaa.

Greensleeves

Sait multa kukkaset toukokuun...otsikon laulu on soinut mun pääs nyt pari päivää. Johtuen siitä, että oon sattunu kävelemään sellasen kellohotellin ohi parina päivänä, kun se kello soittaa tota biisiä. Ja tosiaan, se on kelloHOTELLI, et en sit tiä paljonko on asiakkaita ja viipyykö ne pitkiä aikoja :)

Maanantai on näköjään vakiintunu mun blogin kirjoituspäiväksi. Tänään oli taas pitkästä aikaa aurinkoinen päivä. Viime viikko oli aika sateinen (poislukien keskiviikko, joka oli tosi lämmin ja aurinkoinen, mut itehän vietin sen päivän luennoilla..). Tänään oon kertaillut keskiviikon tenttiä varten. Toi tentti onkin ainut koulujuttu, joka mulla on tällä viikolla. Sattui niin onnellisesti, et luentoja ja harkkoja peruttiin. Tentti on siis välitentti ja 80 monivalintakysymystä tarttis tietää (arvata) puolentoista tunnin aikana. Tän välitentin painoarvo on 20 % loppuarvosanasta.

Tähän kurssiin liittyen meillä oli ryhmäpresentaatio viime keskiviikkona. Se meni ihan hyvin, enkä ees takellellu sanojen kaa. En joutunu vilkuilee tukisanalistaakaan kun kerran. Hiukan ihmetytti se, et ryhmän muut jäsenet luki oman puheensa suoraan paperista. Eli olivat kirjotelleet itelleen tekstin ja sit pilkkoneet sen noin 20 pienelle paperilapulle, ettei sentään A4 naamaa peittäny. Mut tää ihmetyttää sen takia, ku TTY:l on tottunu siihen, ettei kukaan lue mistään 'käsikirjoituksesta', vaan päästä niitä asioita puhutaan. Ja erityisesti ihmetyttää sen takia, et tutori nimenomaan ohjeistuksessaan sanoi, et hän ei halua nähdä kenenkään sit lukevan tekstiä suoraan mistään lapusta. Ja kaiken huipuks nää kolme muuta puhuu enkkua äidinkielenään, et sekään ei oo mikään tekosyy tekstilappujen käyttämiselle..

Lauantaina sain puhelinsoiton paikallisesta pankista. Siel pankin edustaja toivotteli mua tervetulleeks niiden asiakkaaks (avasin tilin pari kuukautta sitten) ja kohteliaasti tiedusteli, et osaanko mä käyttää nettipankkia ja automaatteja. No kyllähän mä osaan.
Lauantai-iltana pääsin sit taas saunaan (vaan viikko välii edelliseen!), kun oltiin kämppiksen ja yhen saksalaisen kans saunomas-uimas-grillailemas suomalaisen pariskunnan luona. Oli kiva ilta! Ja Tytti: niinhän se täälläki menee, et vaihtarit hengaa aika paljon keskenään. Kyl mä muutamia ausseja tiedän luennoilta ja sillee, mut ei niiden kaa sit tuu vapaa-ajal hengattua. Sääli sinänsä. Joillakin kursseilla vielä erotetaan aussit ja muunmaalaiset, ettei vahingossakaan tulis mitään kontakteja luotua puolin ja toisin.

Perjantaina mä kävin huvittamas itseäni paikallises ostoskeskukses (oon tainnu jo mainitakin sen vaaleenpunaisen Disney-linnan). Ekassa kaupassa sit multa ruvettiin heti tiedustelee, et mistä mä oon. Ja kun totesin, et Suomestahan täs ollaan, ni myyjätyttö sanoi, et arvas mun aksentin perusteella, et tuun Pohjoismaista. Se ite oli Tanskasta. Toisessa kaupassa huomasin yhtäkkiä opettavani myyjää ääntämään mun nimeä. Se katsoi mun nimen visa-kortista (myönnän, ostin kengät..ihanat siniset kärjestä avoimet nahkakorkkarit 10 sentin korolla) ja sit vaan kysyi, et josko voisin opettaa sille, miten se äännetään. Sen myyjän isoisoäiti oli Suomesta ja tietty siis aiemmin oli jo selvinny, et mä tuun Suomesta, kun nää aussit on tällasia papupatoja ja ylisosiaalisia. Kun lähdin kaupasta, ni se huuteli perään 'Heippa Johanna', niinku oltais parempiakin tuttuja, ja muut asiakkaat vähä katteli.

Ostoskeskukses törmäsin myös catwalkiin ja hetken katseltuani ympärille selvis, et siin on alkamas morsiuspukunäytös. Otin sit hyvän paikan itelleni lavan vierestä ja jäin seuraamaan näytöstä. Tää näytös oli siis osa jotain Australian fashion weekend -kilpailua (tjsp.). 30 pukua ne esitteli ja kyl sielt joukosta löytyi tosi hienojakin. Tosin aika paljon oli myös sellaisia krumeluuriamerikkaunelmaprinsessapukuja, joihin oli tungettu ihan kaikkea strasseista paljetteihin ja kaiken kruunas isot rusetit. Mut saipahan taas jotain ideoita tuleviin juhlapukuihin. Yks malli kompasteli koko ajan, mut sillä oliki epäreilun kapeita pukuja esiteltävänä, et niis ei paljo harpottu.

Muutamat asiat sen näytöksen malleissa ihmetytti. Ensinnäkin hymy: läheskään kaikki ei hymyilly ollenkaan. Luulis, et hymy sopis tollaseen tilanteeseen, ku esitellään hääpukuja eikä oo kyse kuitenkaan mistään New Yorkin muotiviikoista. Toinen juttu: niillä malleilla oli ihan ihmeellisiä kenkiä. Siis ei yhtään juhlavia, eikä todellakaan hienoja kenkiä, joita hääpuvun kans käyttäis. Tulin siihen tulokseen, et ne oli saanu ottaa omat kengät ja moni oli valinnu vaan mukavat, ku oletti, ettei ne näy helmojen alta. Mut ainakin mun silmään pisti ruskeet kiilakorkoiset korkkisandaalit valkoisen puvun alta.

Tääl on muuten ihan hullu hehkutus pääsiäisestä. Ja siitä on tehty tosi kaupallista. Koko maaliskuun on näkyny telkassakin pääsiäismunamainoksia. Tavarataloissa on omia pääsiäisosastoja, joissa on erilaisia suklaamunia ja muuta pääsiäiskrääsää. Perjantaina törmäsin yhdessä vaatekaupassa pääsiäispaitoihin. Siis siel oli vaikka kuinka monta erilaista t-paitaa, joissa oli pääsiäispupuja ja monissa oli teksti 'happy easter'. Ehkä pikkasen yli tai jotain?! Ostaako joku tollasia sesonkipaitoja?? Pelkät puput viel ymmärtäis, mut toi teksti. Jouluna tääl varmaan löytyy tonttupaitoja, jois toivotetaan 'merry christmas'..

Paidoista puheenollen: tänään tos keskustas tuli vastaan mies, jonka paidassa luki 'I sydän-kuvio abo'. Hetken aikaa kesti tajuta, et ei se tainnu tunnustaa rakkauttaan mun syntymäkaupungille. Oikeen rupes naurattaa, et miten ihmeellisesti ajatukset voiki mennä, kun hetken jo kuvittelin, et toi abo on vaan åbo:n kansainvälinen versio :D:D

Jaakkokin saapui eilen Ausseihin ja on nyt pari päivää Sydneys. Torstaina meen sit Brisbaneen Jaakkoa vastaan, kun se tulee viettää pääsiäistä tänne mun luo. Kävin ostamas sille just dinosauruslakanat.

ruokavinkkejä tyyliin HHH

Eli kolmen H:n -hyviä, helppoja, halpoja- ruokavinkkejä kaivataan. Alkaa nyt toi pasta ja tonnikalakastike/jauhelihakastike ja kana-riisi-yhdistelmät puuduttaa :) Ja ite oon ilmeisesti laiskistunu tai sit menettäny luovuuteni, ku ei tuu ideoita mieleen.
Äsken sain sentään jotain vaihtelua kokkaamisiin, ku onnistuin saamaan palohälyttimen ujeltamaan. Täällä ei siis tunneta liesituulettimia..Ja yks rajoitus täs kokkaamises on: meillä ei oo uunia. Ei sinänsä haittaa, ku uunia tääl ei oikeen kannata käyttää muutenkaan, ellei sähkölasku sisälly vuokraan. Meillä ei.

viikonalku

Vähän harmaampi maanantai tällä kertaa, sään puolesta siis. Ihan hyväkin, niin ei oo houkutusta lähteä pihalle, kun pitäis viimeistellä keskiviikon esitystä. Keskiviikkona mulla on siis ensimmäinen tällanen valmisteltu esitys luokan edessä. Se on tosin ryhmätyö, et ite oon äänes vaan muutaman minuutin alussa, kun esittelen meidän ryhmän ja käsiteltävän korruptio-casen.

Perjantaina käytiin kämppiksen kaa tutustumas paikalliseen vesipuistoon, Wet'n wildiin. Se on yks niistä teemapuistoista, jotka kuului siihen lippuun, josta aiemmin kertoilin. Eli puisto oli siis pelkkää vesiliukumäkeä ja allasta. Hauskaa oli.

Lauantaina pääsin sit ekaa kertaa täällä ollessani saunaan. Ok, ei se ollu ku jotain 65 astetta, mut parempi seki ku ei mitään. Vietettiin tyttöjen iltaa tos melkeen naapuris norjalaisten vieraina (paikal oli myös tanskalaisia, saksalaisia ja yks kanadalainen). Siel oli kiva allasalue: ulkoallas, sisäallas ja vielä poreallas. Ja se sauna tietty. Sillon tuuli tosi kovaa, joten jouduttiin siirtyy ulkoaltaasta sisätiloihin ja pelästytettiin raukat japanilaiset pois porealtaasta pulinallamme :D Saatiinpahan ainaki koko allasosasto omaan käyttöön. Tietysti iltaan kuului grillailua ja sit tunnin verran pimeessä istumista (Earth hour). No ok, oli meil kynttilät.

Eilen vietettiin sit koko päivä festareilla täs Gold Coastilla. V-festival oli tapahtuman nimi ja se kiertää neljä kaupunkia tääl Ausseissa. Päivä oli aurinkoinen. Tosin viimeisen esiintyjän viimeisen puolen tunnin aikana saatiin ihan reippaasti vettä niskaamme. No tulipahan ainaki sadeviitoille käyttöä, tosin siin oli niin isot hihansuut, et kyl se vesi löys tiensä viitan allekin. Mut ei se juurikaan haitannu, kun oli vielä suhteellisen lämmintä, ni ei päässy palelemaan.

Mut nyt palaan takas harkan kimppuun.

Kuvia iltojenne iloks

Tässä kuvaa Gold Coast highwaylta.









Aiemmin en ollu törmänny rannalla noin isoihin mötiköihin, toiki oli jotain 15 senttiä halkaisijaltaan. Näin noita siinä parin kilometrin matkalla joku 12. Kait se olis polttanu, mut enpä testannu.

Tässä taas rantaa parhaimmillaan. Ei tähän kyllästy!

taas maanantai -aurinkoinen sellainen

Jippii, taas on aurinkoinen maanantai :) Jotenki nää vapaamaanantait ei oo yhtään hullumpia viikonaloituksia.

Perjantaina vietettiin kämppiksen kans koko päivä paikallises Hollywoodis eli Warner Brothersin Movie Worldis. Siellä päästiin näkee Marilyn, Batman, Shrek, Väiski Vemmelsääri ja kumppanit. Toi on yks neljästä teemapuistosta täs Gold Coastilla. Lippujen kans kävi säkä, kun tää osavaltio, Queensland, juhlii tänä vuonna 150 vuotista taivaltaan, ni sen kunniaks QLD:n asukkaille tarjotaan hupipassi 70 dollarilla. Tällä passilla pääsee kolmeen puistoon neljästä rajottamattomasti kesäkuun loppuun saakka. Normaalisti yhden teemapuiston sisäänpääsy on toi 70 dollaria (vajaa 40 euroa).

Perjantai meni kyl nopeasti, superman-fast :) Tuol puistos oli siis muutama vuoristorata ja tukkijoen tyyppinen laite, jossa eka lasku mentiin selkä edellä. Ihan hauskaa vaihtelua. Sit käytiin testaamas Shrek 4D -leffapätkä. Se oli aika hupaisa, kun siinä aasin aivastaes sait vesisuihkun naamalle :) Yks inhottava kohtakin siin oli, kun näytettiin, et monta hämähäkkiä tippuu sun jalkoihin ja samal jalkoihin puhallettiin ilmaa..kaikkea sitä mielikuvituksen avulla voikin kokea.

Lauantaina tääl oli Queenslandin hallituksen vaalit. Vaalijuttuja en sen kummemmin seurannu, mut sellanen piirre pisti silmään, ku vastamainonta. Eli tääl telkkaris pyöri kahden ihmisen (puolueen) vaalimainokset ja toista vastaan oli ainakin 5 tai 6 vastamainosta. Eli käytännös viesti oli vaan, et älä äänestä tätä tyyppiä. Tosin se mies lupas vähentää työpaikkoja ja muuta sellasta, jota ihmiset varmasti haluaakin kuulla täs tilantees..

Lauantaina oltiin illalla sit yhden ruotsalaisen tytön synttäreillä täs Surfersis. Siel oli paljon uutta porukkaa ja pari tyyppiä mun kursseiltaki. Oli ihan hauska tutustua niihin paremmin. Selvis myös, et yks aussipoika oli asunu vuoden Suomessa ja sattumoisin vielä Tampereella. Se sit ihan innoissaan kyseli multa kaikkea tyyliin 'Ilves vai Tappara' ja sen ääntämisestä oli hauska yrittää ottaa selvää :D

Nyt pitäis sit vähä katsella taas koulujuttujakin. Joo, siis en mä tääl pelkästään lomaile ja rentoudu, kyl välis pitää oikeitakin hommia tehdä ;)
Aini, viel viikon piriste: yks aussityttö, jonka kaa teen yhtä ryhmätyötä, oli ihan hämmästyny, ku kerroin, et oon 22 ja täyttämäs 23. Se totes vaan, et mä näytän tosi paljon nuoremmalta, siis niinku ehkä 20 vuotiaalta :D:D

Opiskelua

Viime viikolla meillä oli sit eka kunnon opiskeluviikko. Kunnollisella meinaan sitä, et luentojen lisäks oli tutoriaalit. Jokaisesta kurssista on luentojen lisäks siis ainakin tunnin tutoriaali viikossa. Tutoriaaleissa keskustellaan luentojen aiheesta ja siellä myös pidetään omat presentaatiot. Kaikki tutoriaalit ei oo pakollisia (luennoista ei mikään oo), mut silloin tarttee tietysti olla paikalla, kun on esitysvuorossa, tai jos tarttee palauttaa joku essee.

Mun kurssien luennoitsijoista kaks on australialaista ja yks on tanskalainen. Yhden kurssin luennoitsijan luulen olevan alunperin Italiasta, ainakin sukunimen perusteella vois sellasta olettaa. Varsin kansainvälistä sakkia siis ainakin mulle osunu vielä kun ottaa huomioon tutorit. Tutoriaaleja pitää yhtä kurssia lukuunottamatta joku muu kuin luennoitsija.

Nää tutorit vasta hauskoja heppuja onkin. Yhden kurssin tutori on niin perusstereotypia professorista ulkonäöllisesti ainakin: se on vanhempi mies, harmaa tukka, tuuhea parta ja lukulasit nenällä :) Se on tosi leppoisa ja siellä tunnilla nauretaan paljon. Kansainvälisen bisneksen kurssilla tutorina taas toimii saksalainen poika, joka on tekemässä lopputyötään tääl. Se oli kans mukavan oloinen. Kaiken huippu oli sit tää markkinoinnin kurssin tutori: ihan musta mies, valkosesta kauluspaidasta oli ylimmät napit auki ja hiukset sillä ulottui alaselkään. Ja joo, ne oli rastat. Taustakseen se kertoi, et on syntynyt Ausseissa, mut asunut suurimman osan elämästään Zimbabwessa. Ja se oli kyl sellanen perusiloinen afrikkalainen luonteeltaan: ei toi tutoriaali ollu niin vakavaa, etteikö välis olis voinu vähä tanssia tai laulaa :D Ainakin sai opiskelijoiden huomion. Ja koko ajan oli levee hymy kasvoilla.

Lauantaina olin viettämäs iltaa saksalais-hollantilais-ruotsalais-norjalaisseurassa (kyllä, grillattiin kengurua). Viikonloppuna oon muuten urakoinu yhden kirjan paris. Eilen, kun meinasin lähteä palauttamaan kirjaa koulun kirjastoon, alkoi just sataa. Hetken päästä taivas oliki jo valkeana salamoista ja ukkosenjyrinä tuntui kropassa saakka. Oli aika raju myräkkä siis. Aamulla onneks taas paistoi aurinko. Tänään olinkin pitkästä aikaa taas rannalla ja en voi lakata ihmettelemästä sitä ääntä, joka hiekasta lähtee, kun sillä kävelee. Nimenomaan kuivasta hiekasta. En osaa selittää sitä, mut se on outo ääni=)

Tänään on katukuvassa näkyny paljon sellasia vihreitä menninkäishattuja tai muita hassuja pääkoristeita. On siis St Patrick's day. Legendan mukaan heppu karkotti käärmeet Irlannista ja on siitä hyvästä ansainnut oman päivän, joka on Irlannissa kansallinen vapaapäivä.

'Tuulikello'

Ihan ekaks täytyy hehkuttaa pikkasen eilistä keikkaa: oli ihan superhypermahtava!! :D Vaikka oma paikka ei paras mahdollinen ollu (tilasin lipun niin myöhään), niin kyllä sieltä täysil pääsi fiilikseen mukaan ja erotti bändin jäsenet ihan hyvin :) Olin siis keikalla Kelly Slaterin (9-kertainen surffauksen maailmanmestari) kanssa :) No ok, ei me mitään privaattikeikkaa saatu; Brisbane entertainment centeris oli joku 13000 kuulijaa meidän lisäks. Mut oli se kyl taas hienoa päästä nauttimaan hyvästä musiikista. Bändin solistilla täytyy olla kyl mahtava energiavarasto, kun se ei oikeesti pysyny sekuntiakaan paikallaan siel laval. Chris pomppi ihan koko ajan, edes pianoa ei soittanu istuallaan. Paitsi tietenkin muutamas rauhallises fiilistelykappalees. Ja laulamiseen toi pomppiminen ei vaikuttanu mitenkään, en kuullu yhtään puuskutusta :)

Brisbane oli kyl erilainen tähän Surfersiin verrattuna. Siel siis huomas selkeesti, kuinka rantapainotteinen ja samalla enemmän turistipaikka tää Surfers on. Brisbanen katukuva olis voinu olla mistä tahansa eurooppalaisesta kaupungista (lämpimään aikaan), jos sulkee silmänsä niiltä muutamalta palmulta, joita pääostoskadulla näkyi. Mut siel siis bisnesmiehet kiiti puvuissaan aurinkolasit silmillä ja ipodin kuulokkeet korvilla ja naiset pitelivät kännyköitään ja takeawaykahveja hyvin hoidetuissa käsissään samalla, kun kopistelivat koroissaan lounaalta takas toimistoihin. Olin jo melkeen unohtanu, kuinka kivalta korkojen kopina kuulostaakaan :D

Brisbanes oli myös se kiva juttu, et siel joukkoliikenteen aikataulut piti. Ei tarvinnu arpoa, et tuleeko juna puol tuntia myöhäs vai vartin etuajas. Joo toi jälkimmäinenkin on mahdollista, ainakin tääl Coastilla bussien kans. Lauantaina mentiin sinne surffikisoihin niin aikaisella bussilla, ettei ollu paljon matkustajia tulos kyytiin pysäkeiltä ja sen takia matka sujui liiankin ripeästi. No bussikuski ratkas tilanteen sillä, et jäätiin hengaamaan 10 minuutiks yhdelle bussipysäkille :D Sivuhuomautuksena täytyy sanoa, et se oli oikein mukava ja informatiivinen bussikuski: kertoi koko ajan, et missä mennään ja jos jossain paikas oli jotain erikoista nähtävää. Tuli sellanen olo, niinku olis ollu jossain turistien kiertoajelulla.

Ainiin, ja myös junalipun hinta Brisbaneen pääsi yllättämään. Onneks positiivisesti. Eli maksoin menomatkasta 2,10 dollaria, joka on siis vähä päälle euro. Junamatka kestää kuiteski tunnin. Olin ihan varma, et toi oli vaan joku virhe siinä lukijalaitteessa (käytän siis sellasta paikallista matkakorttia, jolla aina lätkästään sellasta laitetta sekä junaan/bussiin mentäessä että ulostultaessa). Vertailun vuoksi siis pitää sanoa, et maksan bussista 1,20 dollaria, kun meen kouluun ja se sentään on Gold Coastin sisäistä liikennettä. No paluumatkalla junasta poistuessani sit jännitin, et mitäköhän kortilta veloitetaan: tulos oli 3,60 dollaria. Halpaa siis toi junamatkustaminen, tosin ihan en ymmärtäny tota logiikkaa nois matkojen hinnois :D

Tääl on nyt ollu aika tuulinen ilma ja vähän sateitakin välillä. Kaikki tämä johtuu siis siitä syklonista, joka tos merel (vähän Gold Coastia pohjoisempana) on vähän aikaa pyöriny. Nyt kait sen reitti on sen verran muuttunu, et enää on 5% todennäköisyys sille, et se tulis rantaan asti. Mut kovasti se täälläkin huojuttaa noita palmun lehtiä. Otsikon tuulikello viittaa mun eiliseen herätykseen: heräsin puol kuudelta siihen, niinku kännykkä olis tärissy pöydällä ja samalla päästäny herätysääniä. No totesin, et ääni ei tuu kännykästä ja se loppuikin aina välillä. Yritin siinä sit vielä nukkua, mut ku hetken päästä havahduin taas samaan ääneen, joka ei edelleenkään tullu kännykästä, oli pakko laittaa valot päälle ja tutkia huone ääntä pitävien ötököiden varalta (se muistutti etäisesti, ainakin mun unenpöppöröisen mielen mukaan, ötökän siipien surinaa). No siinä sit tutkiessani tajusin, et se ääni syntyi, kun mun ikkunalasin ja sen kehyksen välistä pääsi tuuli puhaltamaan: sama efekti, jonka kesällä voi aikaansaada pitämällä kaislaa peukkujen välissä ja puhaltamalla. Selvis sit sekin mysteeri ja nyt on aukko tukittu.

Ennusteiden mukaan nyt muutama päivä pitäis olla tällasta epäsuotuisaa rantakeliä, mikä sopii hyvin, kun on viikon kouluannoksen vuoro. Tänään olin jo orientoitunu lukemaan illalla yhtä koulukirjaa, mut mennessäni koulun kirjastoon sitä varaustani hakemaan jouduin toteamaan, et kirja ei ollu fyysisesti paikalla, vaikka sen piti olla (sain siis ilmoituksen sähköpostiin). Tääl toi varaussyteemi ei oo ihan aukoton, kun ne varatut kirjat laitetaan sellaiseen avoimeen hyllyyn, josta ihan kuka vaan voi niitä napsia. Kukaan muu kuin mä ei kuitenkaan voi lainata sitä mulle varattua kirjaa, eikä lainaamattoman kirjan kans voi mennä kirjastosta ulos (hälärit), joten ainut vaihtoehto oli, et joku oli ottanu sen kirjan siitä hyllystä ja luki sitä siel kirjastossa. Jäin sit odottelemaan ja tekemään hommia tietokoneella, josta oli näköetäisyys kyseiselle hyllylle ja välis kävin tsekkaamas, et josko kirja olis palautunu paikalleen. No kolmen tunnin odottelun jälkeen kyllästyin ja väsyin (olin vielä paluumatkalla Brisbanesta) ja lähdin kotiin. Hiukan kaiveli se, et kirja oli samas rakennukses, mut kuiteski niin näkymättömissä. Joku ei selvästikään halua, et mä käytän aikani opiskeluun :D Toivottavasti kirja löytyy huomenna, jotta saan sit hyödynnettyä nää synkemmät ajat sen parissa.

Pitkä viikonloppu

Torstaina viettäessäni hyppytuntia koulus selailin kurssiluetteloita ja päädyin vielä tekemään pienen muutoksen mun kurssivalintoihin. Vaihdoin mun perjantain kurssin sellasee, joka luennoidaan torstaisin. Eli nyt mul on viikossa sit 2 koulupäivää, keskiviikko ja torstai. Eli mulla tulee olee pitkät viikonloput. Toki hommia pitää tehdä muinakin ku koulupäivinä, ehkä. Eilen huomasin lisäks, et meil on ennen tenttiviikkoja viikon lukuviikko. Sattuipa sopivasti siihen saumaan, kun 'pitäis' olla vanhuksien kans Sydneys =)

Perjantaina illalla oltiin tos melkeen naapurissa grillailemas. Siel on sellanen BBQ-alue 5. kerrokses uima-altaan ja tenniskentän vieres. Paikalla oli taas yllättäen aika paljon ruotsalaisia ja suomalaisia. Lisäks oli muutama jääkiekkohullu kanadalainen, jotka kyl äänekkyydes pärjäs hyvin muulle sakille. Maistoin ekaa kertaa kengurua. Se oli kyl tosi hyvää.

Eilen vietettiin päivää surffikisoissa Coolangattas (on siis myös Gold Coastil, mut täält Surfersista kesti bussilla joku vajaa tunti). Siel aurinko paistoi ja musiikki soi. Ihmiset oli lepposis viikonlopputunnelmis ja kuuluttaja eläytyi kilpailijoiden suorituksiin. Tuli mieleen lautakisat, joita on muutamia tullu kierrettyä. Tosin sillä erotuksella, et tuol ei tarttenu tosiaankaan palella.

Seuraava tutustumiskohde on Brisbane, jonne suuntaan huomisaamuna. Illaks on lippu Coldplayn keikalle ja tiistaina sit pitääki tulla takas. Eli pikavisiitiks jää, mut eiköhän siel viel tuu piipahdettua muutamaan kertaan. Tän matkan tarkoitus ainakin on selvä ;)

Koulu

Koulu alkoi tänään kello kahdeksan luennoilla. Ensimmäinen bussi koululle päin lähtee tosta lähimmältä pysäkiltä viis vail puol kasi ja siihen sitten suuntasin hyvissä ajoin. Tääl ei siis tunneta akateemista varttia, joten se luento alkaa tasan kasilta, mikä on ihme sinänsä, kun yleensä kaikkialla muualla tääl ollaan niin suurpiirteisiä ton ajan kans. No bussi sitten tuli siihen pysäkille ja samas totesin, et sehän on jo täynnä. Mun pysäkki on siis neljäs pysäkki koko sen bussin reitillä.. No tungettiin viel mukaan (noin 15 henkee) ja fiilis oli ku vappuaattona, kun pyrkii Hervannasta keskustaan samaan aikaan, kun kaikki muutkin teekkarit ja fuksit. Bussin piti olla perillä varttia vaille kasi, mutta lopulta oltiin koulun pysäkillä minuuttia vaille kasi. Muutaman minuutin siis myöhästyin ekalta luennolta, mut se oli täysin paikallisen TKL:n moka. Luulis, et jos joka aamu puol kasin aikaan on tollanen ruuhka, ni muutaman päivän jälkeen vois alkaa miettiä vaikka jotain lisävuoroa tohon ruuhka-aikaan. Mut ehkä reiteistä päättävät pomot on vaan todennu, et no worries..

Luennot oli aika löysiä, lähinnä vaan kerrottiin mitä kursseilla tulee tapahtumaan ja vähä perehdyttiin aiheeseen. Kaikki luennot kesti kaiken lisäks vaan noin puolet ilmoitetusta ajasta, joten mulla oli aikaa perehtyä kirjastoon ja kampusalueeseen muutenki. Kampusta kierrellessäni bongasin tosi ison (isompi ku mun kämmen) hämähäkin verkossaan. Oli aika hassu, mut mul ei ollu kameraa, ni en voinu kuvata sitä. Tää oli siis pihalla :D

Nyt lähen tästä moikkailee saksalaisia kamuja, joista yks täyttää tänään vuosia.

Byron Bay

Tänään on ollu tosi kuuma päivä!! Virallisesti kesä tosin loppui eilen, mut kun katsoo tota ens viikon sääennustetta, ni ei se siltä näytä ;) Koko viikoks luvattu yli 28 astetta, joten kyl tääl tarkenee.

Keskiviikkona tosiaan lähdettiin Byron Bayhin, joka on vähän yli tunnin ajomatkan pääs täältä Surfersista etelään. Vaihdettiin osavaltiota ja samalla pitikin siirtää kelloja tunnilla eteenpäin. Matka oli siis Griffithin yliopiston vaihtareille ja meitä oli yhteensä noin 120.

Menomatkalla pysähdyttiin sellasessa eläinpuistossa (Currumbin wildlife sanctuary). Siellä kierreltiin pari tuntia ja nähtiin muun muassa krokotiili paistattelemas päivää. Tietysti bongattiin koalat, vompatit ja kengurutkin. Koalat oli kyl niin leppoisia otuksia, ihan mun lemppareita. Ne vaan hengas jossain oksanhaaras ja nukkui. Välis oikoivat jäseniään ja mutustivat pari eukalyptyslehteä ja sit jatkoivat uniaan :D Kengurujen keskelle päästiin kävelemäänkin ja yks lähti seuraamaan meitä. Tietysti sit sitä piti syöttää. Niillä nuoremmilla kenguruilla on tosi pehmeä karva.

Tuolta puistosta jatkettiin sit varsinaiseen määränpäähän: Byron bayhin. Siellä meitä odotti patikointi Australian mantereen itäisimpään paikkaan, joka oli sellanen majakka. Maisemat oli kyl upeet.

Torstaiaamuna mun ryhmä (porukka oli jaettu kolmeen ryhmään aktiviteetteja varten) lähti melomaan. Mentiin sellasilla kakspaikkaisilla kajakeilla. Se oli aika kivaa noissa aalloissa. Varsinkin rantaan päin tultaessa aalloista sai aika hyvät vauhdit, jos osas ajottaa melomiset oikein :D Ja välis tuntui, niinkuin olis ollu jossain vuoristoradassa tai isossa viikinkilaivassa :)
Melontaretken huippuhetki oli se, kun delfiiniparvi tuli noin 5 metrin päähän meistä. Niitä oli noin 10 ja niillä näytti olevan hyvinkin hauskaa hyppiessään siel aalloissa. Harmitti vaan, et en voinu ottaa kameraa mukaan (siin ei oo sellasta vedenkestävää kuorta) enkä siis saanu niistä kuvia.

Iltapäivällä meidän ryhmä pääsi sitten surffitunnille. Se oli tosi hauskaa!! Se kävi kyl todellakin urheilusta. Ei tarvi ihmetellä enää, et miten surffarit pysyy niin hyväs kunnos. Pääsin laudan päälle seisomaan (ihan aalloissakin) ja sain muutamia aaltojakin seisten. Omasta mielestäni mun meno oli ihan sulavaa -ekakertalaiseks :D Yks opettajista otti kuvia meistä ja niissä näkyi kyllä hauskoja ilmeitä, kun porukka oli niin keskittyny siihen mahalta jaloille -osuuteen ja sen jälkeen tasapainon säilyttämiseen.

Illalla meillä oli hostellissa BBQ-illallinen. Sää ei ihan tosin suosinu tota, koska alkoi sataa. Mut eipä se sit paljon haitannu. Meillä oli myös elävää musiikkia, kun yhden miehen didgeridoo-bändi viihdytti meitä. Se mies soitti didgeridoon lisäks rumpuja, aika hauskan kuulosta.

Perjantaina oli 'vapaapäivä' jrjestetyistä aktiviteeteista. Osa porukasta lähti laskuvarjohyppäämään, mut eivät olleet itse asias päässeet koneesta alas liian tuulisen ilman takia. Ite tutustuin muutaman kaverin kans Byron bayn kauppoihin ja keskustaan ja sen jälkeen rantaan. Byron bay on aika lailla sellasen pikkukylän oloinen, kuitenkin suosittu surffauspaikka, joten siel oli paljon hostelleja ja hotelleja. Iltapäiväl suunnattiin sit takas kotiin. Reissus tutustui kyl hyvin muihin vaihtareihin. Näppituntumalta amerikkalaisia on noin puolet kaikista vaihtareista ja seuraavaks isoin ryhmä on kanadalaiset. Ruotsalaisia on myös yllättävän paljon.

Eilinen ja tää päivä on menny vaihteeksi rennoissa merkeissä. Tänään aamulla loikoiltiin kämppiksen kaa altaalla. Iltapäiväl tavattiin sit Anne ja Jani ja mentiin keilaamaan, jonka jälkeen juhlistettiin loman loppumista aivan järkyttävän hyvillä jätskeillä :) Lukukausi alkaa siis huomenna, mulla tosin on ekat luennot vasta keskiviikkona. Vielä on siis pari päivää aikaa totutella ajatukseen koulunkäynnistä ;)

Orientaatio

Tänään se sitten alko. Orientaatio nimittäin. Ja oikeestaan loppuikin :) Eli orientaatio käsitti noin kolmen tunnin session, joka takasi infoähkyn. Suurin osa oli jo tuttua mulle, mut kaippa siel joukos on aina niitä, joille asiat tarttee vääntää rautalangasta tai -kangesta.
Tuntuu kyllä vieläkin siltä, että oon vaan lomalla jossain ihanassa paikassa. Mut kaipa se tästä sit arjeksi muuttuu ens viikolla, kun luennot alkaa ja elämään tulee jotain säännönmukaisuutta. Sitä ennen kuitenkin on tiedossa pikku breikki Byron Bayhin muiden vaihtareiden kans. Ohjelmas on surffausta, melontaa, patikointia ja yleensä vaan tutustumista. Huomenna aamulla lähtö ja perjantaina tullaan takas.

Eilen sit lopulta sorruin..Eli ostin ensimmäiset kengät! (niitä yksiä flipflopeja ei lasketa kengiks :P) Tajusin, et mun vaatekaapis tääl on aika lailla sinisävyisiä vaatteita (ei yhtään punaista vaatekappaletta!), eikä mul tietenkään oo kenkiä niiden kans. Ostin siis yhdet kengät, siniset. Ne oli kyl ihan mega-alessa, joten ei tartte skipata ees montaa ateriaa ;)

Se on muuten outoa, ku alkaa jo tunnistaa porukkaa kadulla. Viikonloppuna törmäsin pariin ihmiseen, joiden luona kävin katsomassa asuntoja ja toinen pysähtyi oikeen juttelemaan ja kyselemään kuulumisia. Ihmiset yleensäkin tääl on oikeen ystävällisiä. Kaikkialla (kaupoissa jne.) kysellään heti, et miten menee ja kaikki on kovin avuliaita.

Kierrätys on tääl aika outolintu. Esimerkiksi suurimmasta osasta vesipulloja ei saa minkäänlaista panttia, eikä sen puoleen oo mitään paikkojakaan mihin niitä palauttelis. Pullovettä tääl kuitenki kuluu itelläki joku 2 litraa päiväs, joten niitä pulloja kertyy nurkkiin ihan kivaa tahtia. Lisäks inhoan sitä, ku kaupas kaikki ostokset pakataan sellasiin pieniin muovipusseihin, joita sulla sit on monia käsis. Ite vien yleensä sellasen kangaskassin (jonka sai ostaa) mukanani ja pyydän pakkaamaan siihen. Joo siis kassaihmiset laittaa ostokset suoraan kasseihin, ei oo liukuhihnoja, joihin lykätä tavaraa odottamaan pakkaamista.

Aini, pieni huomio: telkkaris voi Subwayn (joita on tosi paljon tääl, munki kulmilla joku 3) mainoksesta saada pienen Suomi-annoksen. Mainokses näkyy kovasti Marimekon Unikkoa muistuttavaa kuosia. En tosin tiedä onko aitoa Unikkoa vai jotain kopiota, mut kuiteski.

Laiska sunnuntai

Tässä on ny vihdoin muutama kuva, kun niitä on kaipailtu.


Tässä on näkymä mun parvekkeelta ja sama on sit tosiaan mun makkarista. Aini, parvekkeesta piti sanomani, et en ollu huomannu, mut se jatkuu viel toisellekin seinustalle :D Meillä on siis kulmahuoneisto ja parveke reunustaa kahta seinää. Ja ne kaks seinää on sit lattiasta kattoon ikkunalasia.
Etualalla näkyvä allas on meidän talon allas ja sen takana puiden välistä pilkottaa meri.
Oikeassa reunassa näkyy vähän tätä meidän taloa, joka on sellasen yhden tetrispalikan (lähinnä z-kirjainta) muotoinen.

Täs on sit kuva tuolta rannalta meidän talon edustalta.
Mitäpä siihen lisäämään, valkonen ranta jatkuu niin kauas, ku silmä kantaa molempiin suuntiin. Tää kuva on otettu Broadbeachin suuntaan (mähän asun siis Surfers Paradisessa).




Tässä kuva Surfersista iltavalaistuksessa rannalta otettuna. Toi tötterö tuol vasemmas reunas (jonka katol on punainen piste tangon pääs) on Q1 nimeltään ja se on yks maailman korkeimmista asuinrakennuksista.









Ja tietysti pitää laittaa tää perinteinen turistikuva tosta surfersin kaaresta. Kaari on pääkadun lopussa ja sen alta pääsee rannalle.

Aaltoilua

Viikko tuli täyteen tänään ja sen kunniaks oon viettäny kunnon löysäilylauantain. Aamulla nukuin pitkään, siitä suuntasin rannalle ja sen jälkeen kokkailin ruokaa varmaan viikon tarpeiks. Söin parvekkeella leppoisas tuulenvirees ja katselin samal ku papukaijat (tai jotku muut sen näköset värikkäät linnut) kisaili siin ilmas. Pyykkäsin myös ja saatuani pyykit kuivumaan lähdin ulos katselee menoa ja tulin nettiin.

Tosiaan koin paikalliset aallot eka kertaa vasta tänään (vaikka rannalla oonki ollu, ni en oo viel käyny uimas aiemmin). Tuli jotenki mieleen se, ku lapsena käytiin Vaasas Tropiclandias ja aaltokoneen käynnistyminen oli uintihetkessä parasta. Paitsi, että nää aallot on vaan korkeampia ja kestää kauemmin ku sen vartin. Eli koko ajan :D Aika kova voima niis on, et tosissaan saa taistella vastaan, jos haluu pysyä pystys, ku aalto lyö yli. Ja mitään löysiä bikineitä ei kannata laittaa päälle, jos haluu, et ne on päällä vielä vedestä noustessaki.

Torstai-iltana tutustuin pariin ruotsalaiseen, kun vietettiin oikeen suomi-ruotsi-iltaa (meit oli yhteensä kaks suomalaista ja kolme ruotsalaista, joista yks oli se mun kämppis). Ihan hauskaa ja saan niistä kahdesta ruotsalaisesta kamut yhelle keikalle. Huomattiin, et meidän musiikkimaut meni muutenki aika yksiin.

Musiikista puheenollen, tääl soi kaupois paljon tuttuja biisejä, mut ne on uudelleenmiksattu sellasiks tanssiversioiks. Eka luulin vaan, et muistan biisit väärin, mut eilen tarkistin yhen alkuperäisbiisin mun koneelta ja totesin, et ei se ollu tällanen versio, jonka päiväl kuulin.
Lisäks oon nähny Elviksen laulavan täs pääkadulla yhtenä iltana :D Ilmeisesti niillä on jotku vuorot, ku sillon yhtenä iltana oli se abo, sit Elvis ja tänään on joku elävä patsas. Tai sit se on sama henkilö, joka naamioituu joka ilta eri tavalla. Tosta huomaa, et tää on aikalailla turistipaikka.

Eilen käytiin mun kämppiksen kans Pacific Fair -nimises ostoskeskukses. Se oli valtava ja muistutti lähinnä jotain Disneyn piirrettyjen linnaa, kun oli väriltään vaaleanpunainen :)
Se oli myös loistopaikka harjoittaa itsehillintää, koska siel oli tosissaan aika paljon tarjontaa (vaatteita, kenkiä ja koruja jne.) ja pikaisella silmäykselläkin löysin yhestä kenkäkaupasta noin 7 kengät, joita olisin normaaliolois jääny sovittamaan. Nyt kävelin kuitenki tyhjin käsin kaupasta ulos. Onneks. Eipä niitä kenkiä tääl niin paljo tarvikaan, ku iteki oon kävelly samoilla flipflopeilla koko viikon.