ja loma jatkuu..

Nyt on viimeinen ilta mulla täällä Surfersissa. Tai teen mä vielä heinäkuun puolella muutaman päivän comebackin. Tänään aurinkokin taas paistoi ja lämmitti oikeen kivasti, kun olin käveleskelemässä tuol keskustas. Tänään kuulu muuten joka putiikista Michael Jacksonin biisejä. Teeskentelin oikeen kunnon turistia ja napsin kuvia vähä joka paikasta. Kävin myös syömäs yhden hollantilaisen kaverin kaa ja tuntu jotenki oudolta sanoa heipat sille. Se jää tänne opiskelee viel kolmeks vuodeks, joten ei ihan heti olla näkemäs ainakaa Hollannis. Mut ehkä joku päivä sit. 

Tiistaina mulla oli viimeinen tentti ja sen jälkeen koko päivä menikin siivotessa. Pesin meidän lattiasta kattoon ulottuvat ikkunat kahdelta seinustalta ja kädet kiitti illalla. Keskiviikkona luovutettiinki sit kämppä ja sai sanoo hyvästit sille merinäköalalle. Huoh, se oli kyl ihan mahtava.

Juhannus sujui tääl ihan rauhallisesti ja sateisesti. Oltiin suomiporukalla grillailemas, uimas ja saunomas Annen ja Janin luona. Oli meil tosin yks ruotsalaisvahvistuskin mukana, mut se ei uskaltanu löylyttelemiskisaan, jonka mä muute voitin :)

Ennen juhannusta nautin äidin ja isän seurasta melkeen kaks viikkoa. Lähdin siis heti viimeisiä luentoja seuraavana aamuna Sydneyyn. Mun lähtö ei sujunu ihan ongelmitta, ku nukuin pommiin. Heräsin siihen, et taksikeskuksesta soitettiin mulle, kun mun taksi tilaama taksi ilmeisesti odotti alhaalla. En ehtiny vastaamaan siihen puheluun, mut vilkaisu kelloon riitti laittaa muhun aika paljon vauhtia ja olin viiden minuutin päästä heräämisestäni jo kadulla soittelemas uutta taksia. Kuski pistiki sit tallan pohjaan ja olin suht nopeesti kentällä. Check-innis mulle kerrottiin, et kaikki Sydneyn lennot on myöhäs ja todennäköisesti joitakin perutaan, ku Sydneytä ympäröi tiheä sumu. Näiden lentojen viivytysten takia ehdin vielä siis jopa aikaisemmalle lennolle ja sain kävellä suoraan koneeseen. Ikkunasta oli muuten mahtava näkymä, kun aurinko nousi merestä samaan aikaan ku kone maasta.

Sydneys löysin nopeesti vanhusten hotellille, jossa ne oli vielä nukkumas. Se sopi mulle hyvin, koska mä näytin edelleen siltä, et en ollu kattonu aamulla peiliin. Sydneys oli aika lämmintä päivisin ja aurinko paisto meille joka päivä. Käytiin kattoo oopperatalo iltavalaistukses ja toisena päivänä nähtiin se päivänvalos, ku käytiin Manlyssa lautalla. Darling harbourin alue oli kivaa oleskelualuetta ja äidin kaa käytiin tsekkailemas myös haita lasin läpi. Käytiin myös kattoo rugby-peli, jossa aussien Wallabit pelas Uuuden-seelannin Barbaareja vastaan. Stadion oli suht massiivinen, kapasiteetti  on 83 500, eikä siel tuol pelis kauheesti tyhjiä spotteja näkyny.

Sydneystä jäi mieleen myös aurinkolasit päässä kerjäävä koira ja kauluspaidassa ja solmiossa pulloja soitteleva mies. Bondi beachinki kävin tsekkaamas samalla, kun kävin sieltä lähettyviltä hakemassa mukaani yhden paidan, jota olin metsästäny lähes koko vaihtoaikani. Tietysti piti joku matkamuisto itelleni hommata ja tähän tarkoitukseen löyty sit sopivasti uudet kengät. 

Sydneystä lähdettiin sit autoillen kohti Melbournea. Matkalla nähtiin paljon lampaita ja vaihtelevia maisemia. Kuolleita kengurujaki oli tienvarsilla muutamia ja pari elävää yksilöä bongattiin aika etäältä tosin. Sain myös kokea nolla-asteisen sään ja lumisateen Australias, kun käytiin tsekkaamas yks laskettelukeskus paikallisilla Alpeilla. Sillon viimestään uskoin, et kyl täällä talvi on. 

Täällä Ausseissa muuten tosissaan kampanjoidaan liikenneturvallisuuden puolesta. Tasaisin välimatkoin tuol tien varres oli kylttejä, joissa kerrottiin, et 'powernap' -paikka on tulossa pian. Tällasta kylttiä edelsi aina pari iskulausetta, kuten 'Microsleep can kill in nanoseconds' tai  'Fatigue kills, sleep helps'.

Yks yö vietettiin matkalla ennenkun päästiin sateiseen ja kylmähköön Melbourneen. Käytiin illalla vielä tekemäs pikainen tutustumiskierros kaupunkiin. Seuraavana päivänä lähdettiin ajelee Great Ocean Roadia. Torquayn Bells beachia ku mentiin kattoo, ni huomasin yhtäkkiä kengurun kurkkimas puskasta. Iskä teki äkkijarrutuksen ja pienen peruutuksen jälkeen päästiin näkemään kenguruperhe aterioimas. Isä-kenguru oli valtava ja se seuras aika valppaana meitä. Kyl se niiden pomppiminen näyttää ihan hullulta, harmittaa, ku en ehtiny ottaa videota siitä. Vähän matkan pääs äiti bongaskin vielä tosi ison kengurulauman. Niitä ei enää jaksettu laskea, mut oli niitä kevyesti yli 20.

Seuraava kaupunki, jossa saatiin lisäystä kenguruspottailuihin, oli Anglesea. Siellä niitä parveili paikallisella golfkentällä sulassa sovussa golffaajien kans. Ei se golf vissiin niin kiinnostavaa oo, ku ne kengurut vaan loikoili tylsistyneen näkösinä niillä greeneillä ;) sinne kentälle ei saanu mennä kuvaamaan niitä kenguja, mut mä hiivin sellasen pienen metsäkaistaleen läpi siihen kentän reunalle nappaa kuvan. Mua lähin kenguru katto, kun mä lähestyin ja sen jälkeen käänsi selän mulle, lysähti maahan ja rupes raapimaan takalistoaan :D se näky menee mun top kymppiin hupaisimpien näkyjen listalla.

Great Ocean Road oli kyl yhtä upeeta maisemaa koko matka. Nähtiin myös 12 apostolia, tai ne mitä niistä 12 on enää jäljellä. Ja matkalta löyty tosiaan paikka nimeltä Johanna. Siellä oli myös ranta nimeltä Johanna beach. Tonne johti tie nimeltä Red Johanna Road. Olis ehkä pitäny ostaa sieltä myynnis ollu maapläntti tulevaa kesämökkiä varten.

Melbournes ehin vielä sit yhtenä päivänä tutustuu lisää kaupunkiin ja shoppaillakin vähäsen. Kyl mä ne matkamuistokengät sieltäki löysin. Kaupunki oli muuten tosi kivan oloinen, vaikkakin vähä kylmä sillä hetkellä.

Melbournesta lensin sit torstai-iltana takas Surfersiin, jotta pääsin perjantaina sinne siirrettyyn tenttiin. Tentti meni muuten kait ok, mut aika loppu vähä kesken, et yks vastaus jäi vähän vajaaks. Kauheesti oli kyl kirjotettavaa siihen kahtee tuntiin ja ei ollu aikaa miettiä, et mitä kirjottaa vaan koko ajan piti kynän sauhuta. Tota perjantaita seuranneena maanantaina mulla oliki sit 2 tenttiä ja kait neki ihan ok meni. Oli kyl todella raskas päivä ja olin ihan poikki sit illal, ku joskus puol kasin aikoihin sieltä jälkimmäisestä tentistäni kotiin raahauduin.

Onneks aurinko päätti olla esillä tiistaina ja päästiin äidin kaa nauttimaan biitsielämästä. Kokkasin myös kengurusapuskat tona päivänä, et nyt on sit kengurut nähty ja maistettu myös. Keskiviikkoaamuna herättiin ihailemaan auringonnosua. olihan se ihan makeen näkönen, vaikka pieni pilvikerros siellä horisontissa olikin, ettei ihan nähny sitä kohtaa, ku se nousee merestä. Mut hyvin se aurinko sieltä nousi ja jaksoi paistaa ja lämmittää taas koko päivän.

Torstai oliki sit viimenen päivä vanhuksilla tääl ja päätettiin lähtee käymään Brisbanes. Siel etittiin sukulaisten leipomo, jossa syötiin sit korvapuustit. Äiti osti mulle kotiinviemisiks vielä karjalanpiirakoita. Oli nameja.

Huomenna meenki sitte Minnaa vastaan Gold Coastin lentokentälle ja tutustutaan muutaman päivän ajan Gold Coastin ympäristöön. Tiistaina suunnataan sitten Uuteen-Seelantiin, jossa Emma tulee hakee meidät kentältä. Tehdään sitten melkeen kahden viikon retki ympäri tota naapurimaata kolmisin. Takas Gold Coastille tullaan 12.7. ja Iida saapuu sit sopivasti 13.7. tänne meidän seuraan. 

Nyt meen miettii, et kuinka monta t-paitaa, toppia ja hupparia voin laittaa päälleni, jotta saan laukun painorajotusten sisälle.