lauantai 12. syyskuuta 2009

se o loppu ny

Kuukausi onkin jo vierähtänyt täällä kotoisassa Suomessa taas ja koulussakin on viikko jo totuteltu syksyn rytmiin. Onneksi ei vielä oo ollu mitään hyperkylmiä päiviä, niin on tää sopeutuminen sujunu kivuttomammin ;)

Kotimatka Surfersista oli kyllä mahtava! Kiitos Iidalle vielä matkaseurasta, onneks innostut helposti tollasista ideoista :)

Tää meidän matkahan alkoi Fidziltä, johon oli Brisbanesta noin 3,5 tunnin lento. Ei siis mitenkään paha. Kentältä ulos astuttaessa kasvoja vasten iski sellanen kuumankostea ilma, ja oloa ei yhtään helpottanu ne minibussin muovitetut 'pehmeät' penkit, joilla istuskeltiin hostellille asti. Matka kentältä kesti ehkä puoli tuntia ja siinä ajassa ehdittiin nähdä pelkästään hökkelikylää ja aika huonos kunnos olevia teitä. Perillä hostellis meille ei löytynykkään kahden hengen huonetta, mut oltiin sen verran väsyneitä, et mentiin sit suosiolla dormiin. Kysehän oli kuiteski vaan yhdestä yöstä. Käytiin vähän vetämäs henkeä huonees ja lähdettiin ettii ruokaa ja vettä. Eipä me kovin pitkälle siitä hostellin ovesta ehditty, ku paikallinen poliisiauto pysäytti meidät. Poliisisetä ystävällisesti informoi meitä siitä, että meidän ei oo kovin turvallista kävellä sillä alueella kahdestaan siihen aikaan (oli jo ilta), joten otettiin äkkilähtö takas hostellille. Hostellin viereinen leipomo oli onneks auki ja sieltä saatiin sit vettä ja leipää. 
Ei jääny siis kovin positiivista kuvaa Nadista, mut onneks oltiin osattu vähä varautuakin siihen.

Seuraavana aamuna lähdettiin sit meidän saariseikkailulle, 'awesome adventures'. Matka hostellilta satamaan oli varsin mielenkiintoinen, mut lopulta päästiin kuitenkin meren äärelle ja yhteysalukseen, joka vei meidät meidän ekaan kohteeseen. Noi Yasawa-saaret on sellanen saariryhmä Fidzin pääsaaren vieressä. Siel on tollanen yhteysalus, joka kulkee kerran päivässä käyden kääntymässä pohjoisimmalla saarella. Eli kerran päivässä on mahdollisuus päästä pohjosempaan ja kerran päivässä etelään päin. Aika suosittua on ostaa sellanen passi, jolla voi hypellä eri saarten väliä jonkun tietyn ajan, jos vaan majapaikkoja riittää. Yhteysalukselta majapaikan oma pikkuvene sit haki tavarat ja ihmiset rantaan asti. Välis oli kyl sellasiakin tavarakasoja niis pikkuveneis, et olin onnellinen omien laukkujen painavuudesta. Painavat laukut siis yleensä oli pohjimmaisina, eikä tarvinnu arpoa, et kuuluuko iso molskahdus mun laukusta. 

Me oltiin varattu etukäteen kahdelta saarelta majoitus, Kuatalta ja Korovoulta. Rannalla oli pieni tervetuloryhmä, joka lauloi ja soitti, kun saavuttiin. Ite ei tarvinnu myöskään treenata käsiä matkalaukkujen kantamisella, vaan pojat toi laukut ovelle asti. Meillä oli molemmissa paikoissa sellanen kahden hengen mökki, jossa oli oma suihku ja vessa. Ei mitään luksusta, mut ihan soveltuvaa rantaelämään. Elämä oliki aika lepposta tuol, ei tarvinnu huolehtia mistään ja ihmiset oli ystävällisiä. Tosin motiivina saatto olla se, et turistit tuo niille rahaa..mut mä en antanu sen häiritä :) Pääasiassa vaan rentouduttiin rannalla tai riippumatoissa lojuen ja käytiin syömässä, kun ruokakello soitti. Illallisen jälkeen oli ohjelmaa, joka koostui lähinnä Bula-poikien tanssiesityksistä ja perinteisestä fidziläisestä tulishowsta. Ekana iltana tosin meinattiin jäädä ilman koko tulishowta, kun pojilla ei ollu tulitikkuja :D Tulivat sit kysymään yleisöltä, et löytyykö keltään sytkää ja aluks kaikki luuli, et se oli vaan joku vitsi. No sytkä löytyi ja pienen naurunremakan saattelemana pojat alotti pyörittelee tulikeppejä. Pimeähän tuol saaril tuli siinä kuuden aikoihin, joten kyl noi showt ihan näyttäviä oli.

Aamupalat tuol oli aivan ihania: tuoretta ananasta ja mangoa pannarien ja köyhien ritareiden kanssa. Eikä aamupalalle tehny yhtään huonoa se maisema, josta sai nauttia samalla. Lounaaks oli yleensä jotain kasvisjuttuja ja sit illallisella lihaa, paljon lihaa. Hiukan kyl hämmästytti viimeisenä iltana, kun eteen kannettiin annos spagettia ja jauhelihakastiketta :D Oltiin jo totuttu noihin paikallisiin wokkityylisiin juttuihin.

22.7. lähdettiin Fidziltä ja suunnistettiin Losia kohti. Lento kesti 10 tuntia ja päivä tuntui normaalia pidemmältä. Kestihän se sen 33 tuntia, kun matkalla ylitettiin päivämääräraja ja palattiin ajassa taaksepäin.
Losin kentällä saatiin jonottaa ihan huisin kauan passintarkastukseen. Sit ku oli mun vuoro mennä kuvattavaks ja jättämään sormenjälkeni, ni se rajavirkailija ei ees kattonu mua, vaan kysyi tosi vihasesti, et mitä teen siellä. Ku vastasin, et oon vaan lomalla, ni sen jälkeen se rupes hymyilee ja tyyli muuttui totaalisesti. Loppujen lopuks se jutteli mulle 10 minuuttia, vaikka takana oli vielä pitkä jono. Sielt tuli kunnolla vitsailua Suomen kesästä ja muuta sellasta. En mä sit tiä, jos mä olin tosi epäilyttävän näkönen, et sen piti vähä testailla, et oonko oikeesti Suomesta. Ainaki se sanoi, et en vaikuta tyypilliseltä suomalaiselta, koska mä oon niin iloinen :D

Losista lähdettiin sit samantien kentältä ajelemaan punasella vuokra-autolla kohti Vegasia. Ajomatka kesti 7 tuntia, koska siel oli sattunu joku onnetomuus, jonka takia yhes välis kolme niistä viidestä kaistasta oli suljettuja. Lämpö siel autiomaas oli jotain uskomatonta, viel illal ysin aikoihin oli yli 40 astetta. Siel ajelles ruvettiin kattoo, et mikä toi tollanen ihme kajo taivaalla on. Jossain vaihees tajuttiin, et ne täytyy olla Vegasin valoista tuleva heijastus. Oltiin siinä vaiheessa kuitenkin vielä 70 mailin päässä itse kohteesta.

Kyllähän siellä perillä sitten niitä valotauluja riitti. Ihan häikäisi ;) Meidän hotelli oli tosi hyvä, vaikka vegasin mittapuilla varmasti vaatimattomammasta päästä. Aluks mietittiin, et kehdataanko mennä matkavaatteis kirjautuu sisään, mut lopulta oltiin niin väsyneitä, et tallusteltiin vaan sisään. Ihan turhaa pelättiin, että erotuttais joukosta: suurin osa kasinoväestä oli pukeutunu paljon arkisemmin kuin me. Mummot tunki kolikoita koneisiin sukat sandaaleis ja vyölaukku lantiolla.

Vegasissa kyllä riitti nähtävää. Mikään ei oo siellä ylilyöntiä ja se on oikeen arkkitehtien leikkikenttä. Ensimmäisenä päivänä me eksyttiin jo omaan hotelliinkin, kun etittiin brunssibuffettia. Se oli muuten ihan älytön: jotain kertoo jo se, et pelkästään jälkkäreitä oli tarjolla jotain 20 erilaista kakkua/torttua. Ja tietty kaikki pihvit ja munakaskokit löytyi kans. Ei tosiaan tartte ihmetellä miks jenkeillä on vähä ekstraa kehos. Toi buffetti kun esimerkiks maksoi vaan 14 dollaria. 

Ekana päivänä myös etittiin hotellin nettipisteitä, kun löydettiin sellaset laput (guest cardit), joissa oli jotain mainintaa ip:stä. Fiksut teekkaritytöt tietysti yhdisti tän ip:n sit ip-osoitteisiin ja ilostui, et onpas hyvää palvelua. Kukaan ei kuiteskaa tuntunu tietävän asiasta mitään ja oltiinki sit vähä ymmällämme. Jossain vaiheessa mulla sit välähti, et se IP saattoi olla myös meidän hotellin logo..hyvin samanlaisella fontilla se oli tehty ja hotellin nimihän oli siis Imperial Palace..Saatiin aika makeet naurut kyl tästä ja todettiin, et ollaan vissiin oltu liian tiiviisti teekkariympyröis ;)

Iltasella käytiin kattelemas viel Miragen edustan tulivuoren purkaus ja Eiffel-torni (puolet alkuperäisestä). Eiffeliin satuttiin tosi hyvään aikaan, kun just ku päästiin ylös, alkoi Bellagion suihkulähteet tanssia. Ne on siis koreografioitu aina johonkin biisiin ja satuttiin näkee illan viimeinen show. Oli aika mahtava kyl.

Seuraavana päivänä kierreltiin niitä kasinoita ja käytiin sit saman päivän aikana Roomas, Pariisis, Luxoris ja New Yorkis. Ei paha ollenkaan. New York New Yorkissa oli sellanen hauska vuoristoratakin, joka käytiin testaamas. Nähtiin me myös flamingoja ja maailman läskein puutarhasammakko. Siis sellanen savinen. Äiti, ei tartte pelätä, en ostanu sellasta sulle joululahjaks ;)

Illalla mentiin MGM Grandiin seuraamaan Cirque du soleilin näytöstä, KA. Esitystä odotelles mut käytiin säikäyttämäs yhen sirkuslaisen toimesta. Itse esitys oli mahtava ja joka suuntaan pyörivä lava olis saanu perusinsinöörinkin suun auki, vaikkei taiteesta olis välittänytkään. Esitys päättyi sit ilotulitukseen sisätilois. Normaalisesti.

Vegasista päät pyörällä jatkettiin sit Losiin. Siellä tutustuttiin Hollywoodiin: nähtiin muun muassa Marilyn, Frankenstein ja kolme hämähäkkimiestä hengailemas keskenään. Näiden hahmojen kans sai ottaa kuvia ja sit niille piti heittää pari dollaria siitä hyvästä. Käytiin myös tuijottamas sitä kuuluisaa kylttiä ja ajelulla Hollywoodlandis (eli niillä kukkuloilla) ja tällä kierroksella meille näytettiin Draculan ja Frankensteinin kodit ja ne on siis naapureita :)

Käytiin myös Santa Monica Pierillä ja sen huvipuiston maailmanpyörästä tiirailtiin maisemia. Vesi oli muuten tosi kylmää Fidzin lämpötiloihin tottuneelle iholle. Santa Monicas todistettiin kahden katumuusikon kilpalaulanta. Siin oli sellanen lahjakas nuori tyttö kitaransa ja vahvarinsa kans ja sit sellanen parhaat päivänsä nähnyt Andy McCoy-kopio 20 metrin päässä. Aina, kun tyttö lopetti, tää miekkonen hyökkäs alottamaan oman biisinsä. Sit ku tyttö alotti laualmisen taas, niin tää mies hiljakseen lopetteli ja rupes mutisemaan itekseen. Se sätti sitä tyttöä siinä jollekin miehelle ja oli ihan tuohtunu. Naurettavinta siin oli se, et se mies ite tuli siihen niin lähelle sitä tyttöä, vaikka katua olis ollu monta sataa metriä muuallakin :D miehel ei ollu ketään kuulijoita, mut tytöl oli kymmenisen. Eli aika yksipuolista kilpalaulantaa loppujen lopuks, mut sitä oli huvittaa seurata :D

Käytiin myös tietysti Universal-studioilla. Siellä studiokierroksella nähtiin muutamia lavasteita ja demonstraatioita siitä, miten esimerkiksi auton ulosajokohtaukset (monien pyörähdysten kans) tehdään. Käytiin katsomas myös erikoistehosteshow ja tulishow. 3D-vuoristorata oli myös hauska kokemus. On se vaan jännä kuinka mieltä voidaan huijata.

Losista jatkettiin amerikanturneeta vielä New Yorkiin. Siellä meil oli joka toinen päivä tosi aurinkoista ja sit niinä loppuina päivinä satoi ja jyrisi. Ihmisiä löytyi taas ihan kunnolla ja me taidettiin alottaa joka aamu kunnon jenkkityyliin naapurin Starbucksin kautta.
Käytiin tietysti Times Squarella moneenkin otteeseen, Central parkissa (tosin vain riksan kyydis, ku ei jaksettu kävellä enää sinä päivänä), Museum of Natural historyssa, Wall streetill, Fifth avenuella ja Empire state buildingis. Vapaudenpatsastakin käytiin moikkaamas.
Siel Manhattanin eteläkärjessä, Battery parkissa, oli samat mustat pojat tekemäs akrobaattitemppuja kuin puoltoista vuotta sitten. He kertoivat, että ovat tehneet noita esiintymisiä siel jo kymmenen vuoden ajan ja sillä sit elättävät perheensä. Sama viulua vinguttava pappakin sieltä löytyi vielä, eikä harjoittelu ollu puolessatoista vuodessa tuonu kauheesti muutosta siihen puhtauteen. Ihan symppis se kuitenki oli :)

Yks asia yllätti tuol reissus, vielä jenkeissä siis: meitä tuijotettiin ihan tosi paljon. Saatiin paljon hyvän huomenen ja päivän -toivotuksia vastaantulleilta miehiltä. Yks aamu Nykissä sellanen pappa oikeen pysähtyi ja jäi tuijottamaan perään. Samana aamuna metrosta joku pikkupoika tuijotti ja osoitteli meitä äidilleen. Lopulta se uskalsi vilkuttaa :) Mut tää vähä yllätti tuol jenkeis, Fidzillä sen tajus, et ku ollaan sen verran vaaleita, et erotutaan kyl tummasta paikallisväestöstä. Mut kait Nykissä blondejakin on?!?

Kotimatkalla laukut painoi 45,9 kg, kun 46 oli raja. Nykistä sain mukaani 7 matkamuistokengät ja Losistaki ostin kolmet. Naureskeltiin Iidan kans, ku Nykissä lähdettiin ekaa kertaa kaupungille, niin alle puoles tunnis molemmilla oli jo kahdet kengät pussissa. Tehokasta toimintaa siis.

Nyt pitäis käydä läpi vaihtoajan kuvia ja päättää, mitkä niistä teetätän oikeen paperiversioiks. Yhtenä päivänä niitä aussikuvia selailinkin täs ja kyl tuli jo pieni kaipaus takas niille rannoille. Ehkä muutaman vuoden päästä. Nyt keskitytään taas vaihteeks nauttimaan Suomen syksystä