tiistai 24. helmikuuta 2009

Orientaatio

Tänään se sitten alko. Orientaatio nimittäin. Ja oikeestaan loppuikin :) Eli orientaatio käsitti noin kolmen tunnin session, joka takasi infoähkyn. Suurin osa oli jo tuttua mulle, mut kaippa siel joukos on aina niitä, joille asiat tarttee vääntää rautalangasta tai -kangesta.
Tuntuu kyllä vieläkin siltä, että oon vaan lomalla jossain ihanassa paikassa. Mut kaipa se tästä sit arjeksi muuttuu ens viikolla, kun luennot alkaa ja elämään tulee jotain säännönmukaisuutta. Sitä ennen kuitenkin on tiedossa pikku breikki Byron Bayhin muiden vaihtareiden kans. Ohjelmas on surffausta, melontaa, patikointia ja yleensä vaan tutustumista. Huomenna aamulla lähtö ja perjantaina tullaan takas.

Eilen sit lopulta sorruin..Eli ostin ensimmäiset kengät! (niitä yksiä flipflopeja ei lasketa kengiks :P) Tajusin, et mun vaatekaapis tääl on aika lailla sinisävyisiä vaatteita (ei yhtään punaista vaatekappaletta!), eikä mul tietenkään oo kenkiä niiden kans. Ostin siis yhdet kengät, siniset. Ne oli kyl ihan mega-alessa, joten ei tartte skipata ees montaa ateriaa ;)

Se on muuten outoa, ku alkaa jo tunnistaa porukkaa kadulla. Viikonloppuna törmäsin pariin ihmiseen, joiden luona kävin katsomassa asuntoja ja toinen pysähtyi oikeen juttelemaan ja kyselemään kuulumisia. Ihmiset yleensäkin tääl on oikeen ystävällisiä. Kaikkialla (kaupoissa jne.) kysellään heti, et miten menee ja kaikki on kovin avuliaita.

Kierrätys on tääl aika outolintu. Esimerkiksi suurimmasta osasta vesipulloja ei saa minkäänlaista panttia, eikä sen puoleen oo mitään paikkojakaan mihin niitä palauttelis. Pullovettä tääl kuitenki kuluu itelläki joku 2 litraa päiväs, joten niitä pulloja kertyy nurkkiin ihan kivaa tahtia. Lisäks inhoan sitä, ku kaupas kaikki ostokset pakataan sellasiin pieniin muovipusseihin, joita sulla sit on monia käsis. Ite vien yleensä sellasen kangaskassin (jonka sai ostaa) mukanani ja pyydän pakkaamaan siihen. Joo siis kassaihmiset laittaa ostokset suoraan kasseihin, ei oo liukuhihnoja, joihin lykätä tavaraa odottamaan pakkaamista.

Aini, pieni huomio: telkkaris voi Subwayn (joita on tosi paljon tääl, munki kulmilla joku 3) mainoksesta saada pienen Suomi-annoksen. Mainokses näkyy kovasti Marimekon Unikkoa muistuttavaa kuosia. En tosin tiedä onko aitoa Unikkoa vai jotain kopiota, mut kuiteski.

2 kommenttia:

  1. Mukava, että normaalikin elämä on sinulla alkanut, mutta älä anna sen liikaa rasittaa, vaan iloitse ja nauti enemmän kaikesta muusta -myös niistä sinisistä kengistä!
    Tulee ihan oma nuoruus mieleen noita tarinoitasi lukiessani. Eikö elämä olekin ihanaa, kun sen oikein oivaltaa! Ja sinä olet päässyt asioiden ytimeen!!!

    VastaaPoista
  2. Ei muutu arjeksi. Usko pois. :) Terveisiä Oulusta, lumesta ja pakkasesta.

    VastaaPoista