Tänä aamuna heräsin reilusti ennen kellonsoittoa ja aivan liian aikaisin (vapaapäivä), mut huono tuuli haihtui äkkiä, ku huomasin mikä mut herätti: auringonpaiste! :) Ikkunasta vilkaistessani huomasin myös, et ranta oli siirtyny noin 20 metrii lähemmäs meidän kotiovea, kun rantaesplanadia (autotie) peitti vaalea hiekkakerros.
Täällä on siis viime päivinä ollu ihan kunnon myräkkää. Tiistaina se alkoi, keskiviikko oli pahin päivä ja eilen jo tyyntyi. Tänään tuuli kerää voimia iskeäkseen ilmeisesti huomenna takasin. Tuulen lisäks ollaan saatu myös aimo annos vettä niskaan viime päivinä. Keskiviikkona aamulla teki kyllä niin mieli vetää peitto korviin, kääntää kylkeä ja jatkaa unia, kun huomas ton säätilanteen, mut ei auttanu. Kouluun oli lähdettävä, kun piti mennä pitämään viimeinen esitys ja ojentaa viimeinen essee harkoissa.
Pääsin melkein bussipysäkille asti, kun mun uus (parempi) sateenvarjo lopulta taipui tuulen tahtoon ja muodosti sellasen sienilakin mun päälle. Olin ku kävelevä tatti. Jotain siis tosta tuulen voimasta kertoo se, et tosiaan ne mun sateenvarjon suht tukevat rautasetit taipui sisäänpäin (toi varjo on sellanen sontikkamallinen). Tuulennopeus on siis ollu sellanen 40 m/s ainakin säätiedotusten mukaan. Kouluun päästessäni mun kengistä kuulu kävellessä litslots ja koko vaatetus oli märkä. Oli melko nihkeä päivä. Erityisen epämukavaa oli mennä pitämään presistä hiukset vettä valuen, ku rakennusten välillä ei voi liikkua mitään putkia pitkin, kuten TTY:llä.. Esityksen jälkeen päätin skipata päivän vipat luennot ja suunnata kotiin kuivumaan.
Kotimatkalla mun viereen istui bussissa suomalainen tyttö. Ekaa kertaa törmään täällä suomalaiseen sillee, ettei se oo kukaan tosta tutusta vaihtariporukasta. Meidän bussi joutui sit poikkeemaan reitiltään, koska toi pääväylä oli ihan tukossa. Myrskyn takia täällä oli sähkökatkoja ja liikennevalot ei toiminu, joten pollarit siel yritti ohjata autoja. Mua ei haitannu, vaikka poikettiin reitiltä, koska bussi meni näin lähemmäs kotiovea. Kävellessäni ton surfersin keskustan läpi harmittelin, ku ei ollu kameraa mukana. Oli meinaa sen verran rajun näköstä. Tuli ihan mieleen jotku elokuvalavasteet, siis elokuva, jossa on just koettu hirmumyrsky. Ihmisiä ei näkyny kovinkaan paljo, mut palmunoksia ja muuta moskaa (lähinnä puista) sitäkin enemmän.
Torstaina olinki sit jo varautunu tähän vaatteiden/kenkien kastumiseen, joten tallustelin aamulla koululle asti flipflopit jaloissa ja laitoin koulun vessassa sukkikset ja kuivat tennarit jalkaan. Laukussa oli vielä varasukkikset, jos sade olis päässy kastelee liiaks. Ensimmäisten harkkojen jälkeen oli kuitenki iloinen yllätys, kun sade oli loppunu ja aurinko pilkisteli pilvien takaa. Illalla tuli enää vaan pientä ripottelua, joten tällä kertaa ei voinut kastuneisiin vaatteisiin vedoten jättää illan viimeistä (18-20) luentoa väliin :)
Viime viikolla mulla oli siis pikkasen kirimistä noiden kouluhommien kans, joita en tehny edeltävällä kuumeviikolla. Nyt on onneks kaikki oheishommat tehty: tää lukukausi on enää lopputenttejä vaille valmis paketti. Lauantaina saatiin ALUSTAVA aikataulu lopputenteille. En ymmärrä, et miten ne ei voi jo täs alle kuukausi etukäteen tietää lopullisia aikatauluja tenteille. Luulis, et niit aikatauluja olis ollu aikaa sorvailla. Mulle kävis hyvin kyl tää mun alustava aikataulu, jonka mukaan mul olis kolme tenttiä ekalla tenttiviikolla (2 ma ja 1 pe) ja sit viimeinen olis toisen tenttiviikon tiistaina aamulla.
Viime viikonloppu olikin sitte autoiluviikonloppu. Lauantaina vuokrattiin kämppiksen kaa menopeli. Oltiin suunniteltu, et käydään vähä tutustumas tähän lähialueisiin viikonlopun aikana ja aloitettiin IKEAsta, joka on noin 50 kilsan päässä täältä Brisbaneen päin. Otettiin suosiolla automaattivaihteinen auto, mikä oli kyl ehdottoman hyvä ratkaisu. Sai keskittyä sit täysillä siihen liikenteen seuraamiseen. Mä alotin ajamisen ja olin jopa niin keskittyny seuraamaan, et mistäs päin ne autot tuleekaan, et yritin vilkuttaa laittamalla tuulilasinpyyhkijät päälle. Täällä siis vilkkutikku on ratin oikealla puolella ja tuulilasinpyyhkijät vasemmalla. Vasemmanpuoleisen liikenteen ihanuuksia! Eikä toi jääny ainoaks kerraks viikonlopun aikana, ku onnistuin näyttää totaalisen turistikuskilta: pyyhkijöitä käytettiin ahkerasti sateen puutteesta huolimatta :)
Yllättävän nopeesti siihen vasemmalla puolella ajamiseen tottui kuitenkin. Et ei siinä sit ollu mitään ongelmia. Nopeusrajoituksia tääl löytyy sit 10 välein tonne 110 km/h asti. Moottoritie ainakin Brisbanen suuntaan on 4-kaistainen (siis yhteensä 8, 4 yhteen suuntaan) ja rekat jyrää ihan tehokkaasti pienempien autojen ohi.Rekkoja tääl kutsutaanki roadtrain-nimellä, eikä ne tosiaan aiheuttanu mitään tietukkoja.
IKEAan mentiin oikeestaan sen takia, et kämppis (ruotsalainen) halus käydä hakemas ruotsalaisia ruokatarvikkeita, kuten Kallen mätitahnaa ja näkkileipää. Toki me itse puljukin kierrettiin läpi, mut ei sieltä viittiny kauheesti matkamuistoja ostella ;) Mun ostoskassissa oli vaan mustikkakeittoa ja suolakaloja (karkkeja siis). Tollasia mustikka/mansikka/vadelmakeittoja en oo tääl kaupois bongannu, joten ny oli pakko sijoittaa sellaiseen. Suomessa ne on meinaa vakiokamaa mun jääkaapis.
IKEAsta otettiin suunta kohti Robina town centeriä, joka on siis osa Gold coastia, mut etelämpänä kuin Surfers. Sinne avattiin 2 viikkoa sitten Apple store ja mä halusin käydä tsekkaamassa josko sieltä löytyis punaiset kuoret mun läppäriin. No löytyihän sieltä, joten nyt mun läppäri sopii paremmin mun muihin asusteisiin ;)
Tuolta Robinasta jatkettiin kohti Tropical Fruit Gardenia. Se on siis hedelmätila, jossa kasvatetaan kaikkia hedelmiä ja sinne voi mennä tutustumaan ja maistelemaan uusia makuja. Päästeltiin sit traktorikyydillä ympäri plantaaseja ja käytiin nappaamas välis mandariinit puusta evääks. Minijuna-ajelun ja kengurujen syöttämisen jälkeen piti vielä päästä maistamaan suklaahedelmää. Maku tulee kuulemma parhaiten esiin, jos sitä sekottaa jätskiin, joten sellanenhan sit piti saada. Vaniljajätskin sekaan siis soseutettiin sitä suklaahedelmää ja hyvää oli! Aini, sellanen juttu viel tähän väliin, et suurin hedelmä tuol oli Jak-hedelmä, joka voi kasvaa metrin mittaseks ja jopa 50 kiloa painavaks! Ei kannata pitää picniciä sellasen puun alla..
Sunnuntaina startattiin suht varhain aamulla (ettei tarttenu alkaa maksaa parkkipaikasta) ja suunnattiin eka kattomaan miltä Bond university näyttää. Se on siis toinen yliopisto täs Gold Coastilla, mut yksityinen. TTY:llä on kyllä vaihtopaikkoja sinnekin, mun tapaukses niiden lukukausi ei vaan sopinu aikatauluihin. Se kampus oli kyllä tosi upea: oma järvi ja kaikkea. Se näytti just sellaselta kampukselta, jota kuvattais jossain leffassa perinteisenä yliopistomiljöönä.
Tuolta jatkettiin sit sisämaahan (hinterland) päin ja suuntana Mount Tamborine. Paljon jyrkkään ylämäkeen ajamista ja lopulta päästiin vuoren huipulle, josta löytyi pikkunen kommuuni. Siitä tuli ihan mieleen joku alppikylä. Siellä oli siis paljon pieniä kahviloita ja ihan täysin kyl turistien varas toi paikka. Paljon eri aktiviteettia sinne on kehitetty: kylpylöitä, viinitiloja, ratsastusta ja tietty niitä metsäreittejä löyty enemmän ku tarpeeks.
Meillä oli ajatuksena käydä katsastamas sellanen Skywalk, jossa kävellään siis osa reitistä puiden latvojen tuntumas sellasilla metallisilloilla. Sitä sit lähdettiin ettii ja ensimmäisten ohjeiden takia päädyttiin kävelee aika paljon pääsemättä määränpäähän. Seuraavien ohjeiden perusteella päädyttiin kävelemään 3 kilsan matka takas autolle, jotta voitais ajaa paikanpäälle, n. 4 kilsaa toisten ohjeiden antamispaikasta meidän alkuperäiseen kävelysuuntaan. Mietittiin sillon, et olis se täti voinu meitä alunperin kehottaa ajelee autolla lähemmäs. Turistikartta oli tosi surkea, joten sen takia jouduttiin turvautuu neuvoihin. No tos autollepaluumatkalla käytiin kiertämäs yks 3 kilsan metsäpolku ja reitiltä löytyi aivan tosi nätti putous. Tietysti sinnekin oli sit eksyny yks japsimies ja siellä se hyppeli putouksen kivillä järkkäri ja jalusta kädes. Ei mitään kovin vakaan näköstä toimintaa.
Päästiin sit jossain vaiheessa sinne skywalkille. Se maksoi eikä ollu mikään ihmeellinen, tykättiin edellisetä metsäkävelystä enemmän. Skywalkista oli se kuva, et siel vois nähdä 'villejä' koaloita, mut kävelyn ainoa bongaus oli yks ötökkä. Ja leopardikuvioisessa takissa matkassa ollut nainen. Naista kuvas ilmeisesti aviomies, jonka videokamera kävi koko kävelyn ajan. Mahtoi tulla mielenkiintoinen kotivideo.
Kierreltiin viel ympäri vuorta ja etittiin täydellistä näkymää Surfersiin päin. Löydettiinkin hyvä spotti, mut oli sen verran pilvistä, et kuvista ei tullu mitään mahtavia. Oli muuten ihan hassua huomata, et kyllä ne puiden/pensaiden (ainakin joidenki) lehdet kellastuu ja punertuu täälläkin, kun kerta syksyä eletään. Bongasin muutaman aika upean syksysävyisen yksilön.
Käytiin vielä päivän päätteeks tsekkaamas yks metsäkävelyreitti, jonka päässä oli taas putous. Tää reissu huipentui siihen, kun käveltiin putoukselta takas autolle päin, ni bongattiin pikkukenguru eli wallabi. Harmi vaan, et kamera oli siin vaihees jo laukus ja wallabi liian nopeasti poissa.
Sunnuntai-iltana päätin sit ryhdistäytyä vaihtarina, koska Eve sanoi, et kunnon vaihtarin pitää katsoo euroviisut :) katottiin siis viisut suomiporukalla, tai se finaalilähetys, joka tuli tääl sit telkusta vähän Eurooppaa jäljessä. Ei tiedetty siin vaihees kuka oli voittanu ja Anne oli printtaillu meil oli oikeen kunnon arvostelukaavakkeet. Arvosteltiin siis kaikki esitykset ja mun arvosteluis Norja ja Islanti jakoi ykkössijan :) Ens vuonna yhdistän sit noiden esitysten vahvuudet (viulun ja blondin Yohannan) ja meen voittaa kisat Suomelle!
Mä laitan kaikki ulkomaiset kaverit äänestämään sua jos meet viulu-Yohannana viisuihin!
VastaaPoistaOli kiva jälleen lukea sun kuulumisia. :) Mutta kohta nähdään jo!