Greensleeves

Sait multa kukkaset toukokuun...otsikon laulu on soinut mun pääs nyt pari päivää. Johtuen siitä, että oon sattunu kävelemään sellasen kellohotellin ohi parina päivänä, kun se kello soittaa tota biisiä. Ja tosiaan, se on kelloHOTELLI, et en sit tiä paljonko on asiakkaita ja viipyykö ne pitkiä aikoja :)

Maanantai on näköjään vakiintunu mun blogin kirjoituspäiväksi. Tänään oli taas pitkästä aikaa aurinkoinen päivä. Viime viikko oli aika sateinen (poislukien keskiviikko, joka oli tosi lämmin ja aurinkoinen, mut itehän vietin sen päivän luennoilla..). Tänään oon kertaillut keskiviikon tenttiä varten. Toi tentti onkin ainut koulujuttu, joka mulla on tällä viikolla. Sattui niin onnellisesti, et luentoja ja harkkoja peruttiin. Tentti on siis välitentti ja 80 monivalintakysymystä tarttis tietää (arvata) puolentoista tunnin aikana. Tän välitentin painoarvo on 20 % loppuarvosanasta.

Tähän kurssiin liittyen meillä oli ryhmäpresentaatio viime keskiviikkona. Se meni ihan hyvin, enkä ees takellellu sanojen kaa. En joutunu vilkuilee tukisanalistaakaan kun kerran. Hiukan ihmetytti se, et ryhmän muut jäsenet luki oman puheensa suoraan paperista. Eli olivat kirjotelleet itelleen tekstin ja sit pilkkoneet sen noin 20 pienelle paperilapulle, ettei sentään A4 naamaa peittäny. Mut tää ihmetyttää sen takia, ku TTY:l on tottunu siihen, ettei kukaan lue mistään 'käsikirjoituksesta', vaan päästä niitä asioita puhutaan. Ja erityisesti ihmetyttää sen takia, et tutori nimenomaan ohjeistuksessaan sanoi, et hän ei halua nähdä kenenkään sit lukevan tekstiä suoraan mistään lapusta. Ja kaiken huipuks nää kolme muuta puhuu enkkua äidinkielenään, et sekään ei oo mikään tekosyy tekstilappujen käyttämiselle..

Lauantaina sain puhelinsoiton paikallisesta pankista. Siel pankin edustaja toivotteli mua tervetulleeks niiden asiakkaaks (avasin tilin pari kuukautta sitten) ja kohteliaasti tiedusteli, et osaanko mä käyttää nettipankkia ja automaatteja. No kyllähän mä osaan.
Lauantai-iltana pääsin sit taas saunaan (vaan viikko välii edelliseen!), kun oltiin kämppiksen ja yhen saksalaisen kans saunomas-uimas-grillailemas suomalaisen pariskunnan luona. Oli kiva ilta! Ja Tytti: niinhän se täälläki menee, et vaihtarit hengaa aika paljon keskenään. Kyl mä muutamia ausseja tiedän luennoilta ja sillee, mut ei niiden kaa sit tuu vapaa-ajal hengattua. Sääli sinänsä. Joillakin kursseilla vielä erotetaan aussit ja muunmaalaiset, ettei vahingossakaan tulis mitään kontakteja luotua puolin ja toisin.

Perjantaina mä kävin huvittamas itseäni paikallises ostoskeskukses (oon tainnu jo mainitakin sen vaaleenpunaisen Disney-linnan). Ekassa kaupassa sit multa ruvettiin heti tiedustelee, et mistä mä oon. Ja kun totesin, et Suomestahan täs ollaan, ni myyjätyttö sanoi, et arvas mun aksentin perusteella, et tuun Pohjoismaista. Se ite oli Tanskasta. Toisessa kaupassa huomasin yhtäkkiä opettavani myyjää ääntämään mun nimeä. Se katsoi mun nimen visa-kortista (myönnän, ostin kengät..ihanat siniset kärjestä avoimet nahkakorkkarit 10 sentin korolla) ja sit vaan kysyi, et josko voisin opettaa sille, miten se äännetään. Sen myyjän isoisoäiti oli Suomesta ja tietty siis aiemmin oli jo selvinny, et mä tuun Suomesta, kun nää aussit on tällasia papupatoja ja ylisosiaalisia. Kun lähdin kaupasta, ni se huuteli perään 'Heippa Johanna', niinku oltais parempiakin tuttuja, ja muut asiakkaat vähä katteli.

Ostoskeskukses törmäsin myös catwalkiin ja hetken katseltuani ympärille selvis, et siin on alkamas morsiuspukunäytös. Otin sit hyvän paikan itelleni lavan vierestä ja jäin seuraamaan näytöstä. Tää näytös oli siis osa jotain Australian fashion weekend -kilpailua (tjsp.). 30 pukua ne esitteli ja kyl sielt joukosta löytyi tosi hienojakin. Tosin aika paljon oli myös sellaisia krumeluuriamerikkaunelmaprinsessapukuja, joihin oli tungettu ihan kaikkea strasseista paljetteihin ja kaiken kruunas isot rusetit. Mut saipahan taas jotain ideoita tuleviin juhlapukuihin. Yks malli kompasteli koko ajan, mut sillä oliki epäreilun kapeita pukuja esiteltävänä, et niis ei paljo harpottu.

Muutamat asiat sen näytöksen malleissa ihmetytti. Ensinnäkin hymy: läheskään kaikki ei hymyilly ollenkaan. Luulis, et hymy sopis tollaseen tilanteeseen, ku esitellään hääpukuja eikä oo kyse kuitenkaan mistään New Yorkin muotiviikoista. Toinen juttu: niillä malleilla oli ihan ihmeellisiä kenkiä. Siis ei yhtään juhlavia, eikä todellakaan hienoja kenkiä, joita hääpuvun kans käyttäis. Tulin siihen tulokseen, et ne oli saanu ottaa omat kengät ja moni oli valinnu vaan mukavat, ku oletti, ettei ne näy helmojen alta. Mut ainakin mun silmään pisti ruskeet kiilakorkoiset korkkisandaalit valkoisen puvun alta.

Tääl on muuten ihan hullu hehkutus pääsiäisestä. Ja siitä on tehty tosi kaupallista. Koko maaliskuun on näkyny telkassakin pääsiäismunamainoksia. Tavarataloissa on omia pääsiäisosastoja, joissa on erilaisia suklaamunia ja muuta pääsiäiskrääsää. Perjantaina törmäsin yhdessä vaatekaupassa pääsiäispaitoihin. Siis siel oli vaikka kuinka monta erilaista t-paitaa, joissa oli pääsiäispupuja ja monissa oli teksti 'happy easter'. Ehkä pikkasen yli tai jotain?! Ostaako joku tollasia sesonkipaitoja?? Pelkät puput viel ymmärtäis, mut toi teksti. Jouluna tääl varmaan löytyy tonttupaitoja, jois toivotetaan 'merry christmas'..

Paidoista puheenollen: tänään tos keskustas tuli vastaan mies, jonka paidassa luki 'I sydän-kuvio abo'. Hetken aikaa kesti tajuta, et ei se tainnu tunnustaa rakkauttaan mun syntymäkaupungille. Oikeen rupes naurattaa, et miten ihmeellisesti ajatukset voiki mennä, kun hetken jo kuvittelin, et toi abo on vaan åbo:n kansainvälinen versio :D:D

Jaakkokin saapui eilen Ausseihin ja on nyt pari päivää Sydneys. Torstaina meen sit Brisbaneen Jaakkoa vastaan, kun se tulee viettää pääsiäistä tänne mun luo. Kävin ostamas sille just dinosauruslakanat.