lukulomaa

Täällä on taas palattu aurinkoiseen tilaan, eikä viime viikon myrskyistä muistuta muut ku kaivinkoneet rannoilla. Nää kaivinkoneet siis yrittää tasoittaa noita rantoja, kun paikoitellen siel on yli 2 metriä korkeita hiekkaseinämiä, kun meri on huuhtonut osan hiekasta mukaansa.

Tällä viikolla tiistaina sitten sain todeta konkreettisesti sen, et ne alustavat tenttipäivät voi muuttua. Kurssin opettaja oli lähettäny mailia, et tenttiä on aikaistettu viikolla. Muuten siinä olis mitään ongelmaa, mutta nyt se tentti on LUKUviikolla perjantaina. Ja koulun jossain tenttiohjeis sanotaan, et tenttejä ei olis lukuviikolla muuta ku jotain kielten tenttejä ja ne päivämäärät tiedettäis sit jo ajois. No ei tos lukuviikos muuten olis mitään ongelmaa, mutta mulla oli jo lentolippu varattuna Melbournesta Gold Coastille lauantaille eli mun oli tarkoitus viettää se perjantai Melbourneen (tai sen kauppoihin) tutustuen. Nyt jouduin sit vaihtaa mun lentolipun torstaille ja maksaa tästä vaihdosta melkeen saman verran, mitä lippu makso alunperin. 

Keskiviikkona oli aamulla sit tän kyseisen kurssin tokavipa luento. Tällä luennolla opettaja sit kertoi meille siitä tentistä sen verran, et siin on 6 short answer kysymystä. Tän jälkeen se sanoi, et 'älkää mielellään sit ylittäkö 2 sivun pituutta näis teidän vastauksis'. Naureskelin itekseni, et näköjään noi short answerit vaihtelee tääl yliopiston sisälläki, ku toisen aineen välitentis ne meinas maksimissaan puolta sivua tekstiä. Sit tenttiin käskettiin ottaa viel yliviivauskynä eli kun on vastauksen raapustellu, ni sit sielt pitäis korostaa ne tärkeimmät sanat ja pätkät. Ja kaiken huipuks se kertoi meille, et mitkä 6 aihealuetta niis kysymyksis on. Vähentää ihan kivasti tota luku-urakkaa siitä 600 sivusta noin 25-30 sivuun.

Ton luennon jälkeen kävin sit selvittämäs yhtä juttua student centeristä ja asia selviski aika nopeesti, mut lopulta istuskelin siel huonees jonku vajaan puol tuntia jutskaillen sen tyypin kans. Se tietysti heti aluks huomas, etten oo paikallinen ja alko kyselee siitä. Päädyttiin  juttelee kaikkea opiskeluun, Ausseihin ja matkusteluun liittyvää. Se oli itekin siis viel opiskelijana tuol Griffithis, mut tekee kerran viikos hommia. Tästä taas huomaa kuinka rentoa porukkaa nää Aussit on, ku kesken työpäivän voi pitää tällasia juttelutuokioita tuntemattomien kans :D

Torstaina vietinkin sitte iltaa pitkästä aikaa mun saksalaisten kamujen kaa ja perjantaina juhlistettiin Annen synttäreitä suomi-saksa-aussi-ruotsi-porukalla. Hauskaa oli :)

Luentoja mulla on enää kahtena päivänä ja muuten tälle viikolle tarttis saada kunnon lukuvaihde päälle, jotta voin sit perjantaina lähtee hyvil mielil kohti Sydneyta. Ilman koulukirjoja. 

Beach closed

Tänä aamuna heräsin reilusti ennen kellonsoittoa ja aivan liian aikaisin (vapaapäivä), mut huono tuuli haihtui äkkiä, ku huomasin mikä mut herätti: auringonpaiste! :) Ikkunasta vilkaistessani huomasin myös, et ranta oli siirtyny noin 20 metrii lähemmäs meidän kotiovea, kun rantaesplanadia (autotie) peitti vaalea hiekkakerros.

Täällä on siis viime päivinä ollu ihan kunnon myräkkää. Tiistaina se alkoi, keskiviikko oli pahin päivä ja eilen jo tyyntyi. Tänään tuuli kerää voimia iskeäkseen ilmeisesti huomenna takasin. Tuulen lisäks ollaan saatu myös aimo annos vettä niskaan viime päivinä. Keskiviikkona aamulla teki kyllä niin mieli vetää peitto korviin, kääntää kylkeä ja jatkaa unia, kun huomas ton säätilanteen, mut ei auttanu. Kouluun oli lähdettävä, kun piti mennä pitämään viimeinen esitys ja ojentaa viimeinen essee harkoissa.

Pääsin melkein bussipysäkille asti, kun mun uus (parempi) sateenvarjo lopulta taipui tuulen tahtoon ja muodosti sellasen sienilakin mun päälle. Olin ku kävelevä tatti. Jotain siis tosta tuulen voimasta kertoo se, et tosiaan ne mun sateenvarjon suht tukevat rautasetit taipui sisäänpäin (toi varjo on sellanen sontikkamallinen). Tuulennopeus on siis ollu sellanen 40 m/s ainakin säätiedotusten mukaan. Kouluun päästessäni mun kengistä kuulu kävellessä litslots ja koko vaatetus oli märkä. Oli melko nihkeä päivä. Erityisen epämukavaa oli mennä pitämään presistä hiukset vettä valuen, ku rakennusten välillä ei voi liikkua mitään putkia pitkin, kuten TTY:llä.. Esityksen jälkeen päätin skipata päivän vipat luennot ja suunnata kotiin kuivumaan.

Kotimatkalla mun viereen istui bussissa suomalainen tyttö. Ekaa kertaa törmään täällä suomalaiseen sillee, ettei se oo kukaan tosta tutusta vaihtariporukasta. Meidän bussi joutui sit poikkeemaan reitiltään, koska toi pääväylä oli ihan tukossa. Myrskyn takia täällä oli sähkökatkoja ja liikennevalot ei toiminu, joten pollarit siel yritti ohjata autoja. Mua ei haitannu, vaikka poikettiin reitiltä, koska bussi meni näin lähemmäs kotiovea. Kävellessäni ton surfersin keskustan läpi harmittelin, ku ei ollu kameraa mukana. Oli meinaa sen verran rajun näköstä. Tuli ihan mieleen jotku elokuvalavasteet, siis elokuva, jossa on just koettu hirmumyrsky. Ihmisiä ei näkyny kovinkaan paljo, mut palmunoksia ja muuta moskaa (lähinnä puista) sitäkin enemmän. 

Torstaina olinki sit jo varautunu tähän vaatteiden/kenkien kastumiseen, joten tallustelin aamulla koululle asti flipflopit jaloissa ja laitoin koulun vessassa sukkikset ja kuivat tennarit jalkaan. Laukussa oli vielä varasukkikset, jos sade olis päässy kastelee liiaks. Ensimmäisten harkkojen jälkeen oli kuitenki iloinen yllätys, kun sade oli loppunu ja aurinko pilkisteli pilvien takaa. Illalla tuli enää vaan pientä ripottelua, joten tällä kertaa ei voinut kastuneisiin vaatteisiin vedoten jättää illan viimeistä (18-20) luentoa väliin :) 

Viime viikolla mulla oli siis pikkasen kirimistä noiden kouluhommien kans, joita en tehny edeltävällä kuumeviikolla. Nyt on onneks kaikki oheishommat tehty: tää lukukausi on enää lopputenttejä vaille valmis paketti. Lauantaina saatiin ALUSTAVA aikataulu lopputenteille. En ymmärrä, et miten ne ei voi jo täs alle kuukausi etukäteen tietää lopullisia aikatauluja tenteille. Luulis, et niit aikatauluja olis ollu aikaa sorvailla. Mulle kävis hyvin kyl tää mun alustava aikataulu, jonka mukaan mul olis kolme tenttiä ekalla tenttiviikolla (2 ma ja 1 pe) ja sit viimeinen olis toisen tenttiviikon tiistaina aamulla. 

Viime viikonloppu olikin sitte autoiluviikonloppu. Lauantaina vuokrattiin kämppiksen kaa menopeli. Oltiin suunniteltu, et käydään vähä tutustumas tähän lähialueisiin viikonlopun aikana ja aloitettiin IKEAsta, joka on noin 50 kilsan päässä täältä Brisbaneen päin. Otettiin suosiolla automaattivaihteinen auto, mikä oli kyl ehdottoman hyvä ratkaisu. Sai keskittyä sit täysillä siihen liikenteen seuraamiseen. Mä alotin ajamisen ja olin jopa niin keskittyny seuraamaan, et mistäs päin ne autot tuleekaan, et yritin vilkuttaa laittamalla tuulilasinpyyhkijät päälle. Täällä siis vilkkutikku on ratin oikealla puolella ja tuulilasinpyyhkijät vasemmalla. Vasemmanpuoleisen liikenteen ihanuuksia! Eikä toi jääny ainoaks kerraks viikonlopun aikana, ku onnistuin näyttää totaalisen turistikuskilta: pyyhkijöitä käytettiin ahkerasti sateen puutteesta huolimatta :)

Yllättävän nopeesti siihen vasemmalla puolella ajamiseen tottui kuitenkin. Et ei siinä sit ollu mitään ongelmia. Nopeusrajoituksia tääl löytyy sit 10 välein tonne 110 km/h asti. Moottoritie ainakin Brisbanen suuntaan on 4-kaistainen (siis yhteensä 8, 4 yhteen suuntaan) ja rekat jyrää ihan tehokkaasti pienempien autojen ohi.Rekkoja tääl kutsutaanki roadtrain-nimellä, eikä ne tosiaan aiheuttanu mitään tietukkoja. 

IKEAan mentiin oikeestaan sen takia, et kämppis (ruotsalainen) halus käydä hakemas ruotsalaisia ruokatarvikkeita, kuten Kallen mätitahnaa ja näkkileipää. Toki me itse puljukin kierrettiin läpi, mut ei sieltä viittiny kauheesti matkamuistoja ostella ;) Mun ostoskassissa oli vaan mustikkakeittoa ja suolakaloja (karkkeja siis). Tollasia mustikka/mansikka/vadelmakeittoja en oo tääl kaupois bongannu, joten ny oli pakko sijoittaa sellaiseen. Suomessa ne on meinaa vakiokamaa mun jääkaapis.

IKEAsta otettiin suunta kohti Robina town centeriä, joka on siis osa Gold coastia, mut etelämpänä kuin Surfers. Sinne avattiin 2 viikkoa sitten Apple store ja mä halusin käydä tsekkaamassa josko sieltä löytyis punaiset kuoret mun läppäriin. No löytyihän sieltä, joten nyt mun läppäri sopii paremmin mun muihin asusteisiin ;)

Tuolta Robinasta jatkettiin kohti Tropical Fruit Gardenia. Se on siis hedelmätila, jossa kasvatetaan kaikkia hedelmiä ja sinne voi mennä tutustumaan ja maistelemaan uusia makuja. Päästeltiin sit traktorikyydillä ympäri plantaaseja ja käytiin nappaamas välis mandariinit puusta evääks. Minijuna-ajelun ja kengurujen syöttämisen jälkeen piti vielä päästä maistamaan suklaahedelmää. Maku tulee kuulemma parhaiten esiin, jos sitä sekottaa jätskiin, joten sellanenhan sit piti saada. Vaniljajätskin sekaan siis soseutettiin sitä suklaahedelmää ja hyvää oli! Aini, sellanen juttu viel tähän väliin, et suurin hedelmä tuol oli Jak-hedelmä, joka voi kasvaa metrin mittaseks ja jopa 50 kiloa painavaks! Ei kannata pitää picniciä sellasen puun alla..

Sunnuntaina startattiin suht varhain aamulla (ettei tarttenu alkaa maksaa parkkipaikasta) ja suunnattiin eka kattomaan miltä Bond university näyttää. Se on siis toinen yliopisto täs Gold Coastilla, mut yksityinen. TTY:llä on kyllä vaihtopaikkoja sinnekin, mun tapaukses niiden lukukausi ei vaan sopinu aikatauluihin. Se kampus oli kyllä tosi upea: oma järvi ja kaikkea. Se näytti just sellaselta kampukselta, jota kuvattais jossain leffassa perinteisenä yliopistomiljöönä.

Tuolta jatkettiin sit sisämaahan (hinterland) päin ja suuntana Mount Tamborine. Paljon jyrkkään ylämäkeen ajamista ja lopulta päästiin vuoren huipulle, josta löytyi pikkunen kommuuni. Siitä tuli ihan mieleen joku alppikylä. Siellä oli siis paljon pieniä kahviloita ja ihan täysin kyl turistien varas toi paikka. Paljon eri aktiviteettia sinne on kehitetty: kylpylöitä, viinitiloja, ratsastusta ja tietty niitä metsäreittejä löyty enemmän ku tarpeeks.

Meillä oli ajatuksena käydä katsastamas sellanen Skywalk, jossa kävellään siis osa reitistä puiden latvojen tuntumas sellasilla metallisilloilla. Sitä sit lähdettiin ettii ja ensimmäisten ohjeiden takia päädyttiin kävelee aika paljon pääsemättä määränpäähän. Seuraavien ohjeiden perusteella päädyttiin kävelemään 3 kilsan matka takas autolle, jotta voitais ajaa paikanpäälle, n. 4 kilsaa toisten ohjeiden antamispaikasta meidän alkuperäiseen kävelysuuntaan. Mietittiin sillon, et olis se täti voinu meitä alunperin kehottaa ajelee autolla lähemmäs. Turistikartta oli tosi surkea, joten sen takia jouduttiin turvautuu neuvoihin. No tos autollepaluumatkalla käytiin kiertämäs yks 3 kilsan metsäpolku ja reitiltä löytyi aivan tosi nätti putous. Tietysti sinnekin oli sit eksyny yks japsimies ja siellä se hyppeli putouksen kivillä järkkäri ja jalusta kädes. Ei mitään kovin vakaan näköstä toimintaa.

Päästiin sit jossain vaiheessa sinne skywalkille. Se maksoi eikä ollu mikään ihmeellinen, tykättiin edellisetä metsäkävelystä enemmän. Skywalkista oli se kuva, et siel vois nähdä 'villejä' koaloita, mut kävelyn ainoa bongaus oli yks ötökkä. Ja leopardikuvioisessa takissa matkassa ollut nainen. Naista kuvas ilmeisesti aviomies, jonka videokamera kävi koko kävelyn ajan. Mahtoi tulla mielenkiintoinen kotivideo. 

Kierreltiin viel ympäri vuorta ja etittiin täydellistä näkymää Surfersiin päin. Löydettiinkin hyvä spotti, mut oli sen verran pilvistä, et kuvista ei tullu mitään mahtavia. Oli muuten ihan hassua huomata, et kyllä ne puiden/pensaiden (ainakin joidenki) lehdet kellastuu ja punertuu täälläkin, kun kerta syksyä eletään. Bongasin muutaman aika upean syksysävyisen yksilön.

Käytiin vielä päivän päätteeks tsekkaamas yks metsäkävelyreitti, jonka päässä oli taas putous. Tää reissu huipentui siihen, kun käveltiin putoukselta takas autolle päin, ni bongattiin pikkukenguru eli wallabi. Harmi vaan, et kamera oli siin vaihees jo laukus ja wallabi liian nopeasti poissa.

Sunnuntai-iltana päätin sit ryhdistäytyä vaihtarina, koska Eve sanoi, et kunnon vaihtarin pitää katsoo euroviisut :) katottiin siis viisut suomiporukalla, tai se finaalilähetys, joka tuli tääl sit telkusta vähän Eurooppaa jäljessä. Ei tiedetty siin vaihees kuka oli voittanu ja Anne oli printtaillu meil oli oikeen kunnon arvostelukaavakkeet. Arvosteltiin siis kaikki esitykset ja mun arvosteluis Norja ja Islanti jakoi ykkössijan :) Ens vuonna yhdistän sit noiden esitysten vahvuudet (viulun ja blondin Yohannan) ja meen voittaa kisat Suomelle!

Ruisleipää

Nyt alkaa taas pikkuhiljaa olo normalisoitumaan. Perjantaina ei ollu enää kuumettakaan ja tänä aamuna nielin viimeiset lääkkeet. Viikko sitten sunnuntaina sain siis tietää, et mulle oli puhjennu vyöruusu, eli vähä niinku vesirokon uusinta. Ainakin sama virus aiheuttaa. No ei se ehtiny onneks pitkälle levitä (leviää siis hermoja pitkin ja mulla oli tos olkapää-kaula-akselilla), ja nyt ihokin on jo taas melkeen normaali, (vesikellot on häipyny, mut jäljet näkyy viel). Ja sitä mä oon tässä tapauksessa naureskellu, etmiten sainki tän rokon just täällä, kun yks suurimmista aiheuttajista on stressi :D Kait se sit on ollu stressaavaa miettiä, et paistaako huomenna aurinko 8)

Eilen aamulla kävin sitte tekemäs viimeisen välitentin. Ei se ny ihan nappiin menny, kun toi valmistautuminen kuumeisena sisälsi aika paljon nukkumista sen lueskelun sijaan, mut se oli vaan välitentti. Illalla tehtiin sitte muutaman kaverin kans tortilloja ja pannukakkuja tääl meidän kämpällä. Kiva ja leppoisa ilta.

Ainiin, viime viikolta pitää viel kertoa yks hassu sattuma. Tapasin torstaina yhen saksalaisen pojan, joka sit siinä aika lailla alkuun sanoi, et hän tunnistaa mut koulun käytäviltä. Totesin sit, et 'jaa käydäänkö me jotain samaa kurssia tääl?' Tähän tää poika totes, et 'eiku muistan sut TTY:ltä, Tampereelta'. Hetken se sit selvitteli, et on ollut vaihdossa TTY:llä vuoden 2007 syksyllä ja lukenu tuta-kursseja. Ilmeisesti siis se on hengannu paljon Festiassa, jos muistaa mun kasvot sieltä käytäviltä, ku siellähän mä oon melkeen asunu tohon aikaan. Eikä tosiaan olla ikinä aiemmin juteltu. En tosiaan odottanu, et tääl on joku saksalainen vaihtari, joka muistaa mut edellisestä vaihdostaan Tampereella :D 

Tän viikon yks kohokohta oli se, ku löysin kaupasta hyvää ja tosi tummaa ruisleipää! Ei se  tosin ihan sellasta 'sitkeetä' oo ja sitä markkinoidaan terveysleipänä, joten se on kallista. Mut kyl siitä mausta mielellään pikkasen maksaaki :)

Aurinkoinen toukokuu

Viime blogipäivityksestä onki jo vähä aikaa, kun tässä on ton pääsiäisloman jälkeen ollut vähän kiireitä ja koneongelmia. Mut nyt on kuitenki kuukausi saatu vaihdettua toukokuuks ja vaikka kiireet ei vielä loppunu, ni kone on kunnossa (ja koputan puuta).

Pääsiäisloman lopuks käytiin vielä kämppiksen kaa tsekkailee Sea world –teemapuisto, viimeinen niistä puistoista, jotka kuulu siihe meidän lippuun. Siel vietettiin aurinkoinen päivä ja nähtiin mm. haita, pieniä pingviinejä ja jääkarhu. Toki käytiin kattoo delfiinishowkin ja kyl tääl oli Särkänniemen esitykseen verrattuna enemmän sellasta, et joku kouluttaja oli niiden kaa vedessä. Siel niil kouluttajillaki näytti olevan hauskaa, ku ne oikeesti surffas niillä delfiineillä. Ja yks kouluttaja pääs esittelee uimahyppääjän taitojaanki, ku kaks delfiiniä heitti sen korkealle (oikeesti varmaan ainaki 7 metriin) ja sieltä se sit muutamalla frontflipillä ländäs takas veteen.

Viime viikolla mulla oli sitten toinen välitentti. Tähän jouduttiin siis menee yhen suomalaisen tytön kaa taksilla, jotta päästiin ajois. Kaiken huipuks se taksikuski vei meidät vähä väärään paikkaanki, kampuksen asuntoloille kampuksen sijaan. Päätettiin sit kävellä siitä kampukselle ni sai sit kivasti viel nauttia aamuauringosta. Tentti meni ihan hyvin, tuloksetkin tuli jo torstaina.
Torstaina mulla oli myös yksilöpresentaatio, joka meni kans ihan hyvin. Tai sain opettajalta hyvää palautetta. Ainut mitä se olis halunnu lisää, oli käsillä puhuminen ja sellanen elehtiminen. Ja mä ku just oon aina esityksis yrittäny välttää sitä, ettei kuulijoiden huomio mee itse aiheesta mun maneereiden seuraamiseen. Ja siitä ennen pääsiäistä olleesta esityksestäki saatiin jo palaute ja meni se ihan hyvin. Muutamia pisteitä menetettiin ja syynä oli se papereista lukeminen..

Luentoja on mulla jäljellä enää 5 viikkoa ja sen jälkeen yks lukuviikko ja kaks tenttiviikkoa. Nopeesti on aika menny, kun yli puolivälissä ollaan jo tässä lukukaudessa. Mut tähän loppuun mahtuu kyl enemmän kouluhommaa ku pääsiäistä edeltäviin viikkoihin. Nyt jäljellä on lopputenttien lisäks yks välitentti (ens la), yks ryhmäpresentaatio ja neljä esseetä ja jotain satunnaisia pienempiä viikkotehtäviä tietty.

Mainitsin jo koneongelmista ja tosiaan viime viikon torstaina mun kone jotenki sekos illalla. Vein sen sit perjantaina kampuksen tietokoneliikkeeseen, jossa toimii myös huoltopalvelu. Puolilta päivin sain tietää, et käyttöjärjestelmässä on vika ja sen päivityksellä uudempaan versioon pitäis selvitä. Sanoivat, et päivän lopulla saisin koneen mukaan, joten jäin sit odottelee kampukselle ja kuluttaa aikaani kirjaston koneilla vähän opiskelujuttuja tehden. Enpä sit kuiteskaa saanu konetta mukaani, ku siinä päivityksessä joku kesti. Korjaaja-setä vaan käski mua viettämään rentouttavan viikonlopun ilman konetta.

Lauantai oli tääl sit Anzac day, joka on australialaisten sodassa kuolleiden muistopäivä ja kansallinen vapaapäivä. Heräsin siihen, et kadulta alkoi kuulua torvien soittoa ja kun menin parvekkeelle kattomaan, ni jonkinlainen paraatihan siellä (panssarivaunu etunenäs) oli menos tos meidän kotikadulla. Sieltä sit valkosiin pukeutuneet seiloripojat vilkutteli ihmisille, jotka katseli paraatia parvekkeiltaan. Illalla oltiin taas grillailemas ja sain muun muassa selville, et se Titaanien 'rugbyn kaltainen' peli olikin itse asias täysin rugbya :D

Maanantaina riensin sit heti aamulla hakemaan mun konetta ja olin iloinen, kun se oli kunnossa. Sen jälkeen lähdin hakemaan mun rahoja, kun huomasin tossa lauantaina (Anzac dayna), et multa oli velotettu tililtä 258 dollaria yhdestä 29 dollarin prepaid-liittymän latauksesta. Vodafonen liikkeessä sanoivat, et olivat kyl huomanneet sen ja ei siitä sit tullu onneks mitään ongelmaa. Ainut ongelma oli, et niil ei ollu tarpeeks rahaa kassas, jotta olisivat voineet antaa käteisenä. Sain sitte eilen postissa shekin, jonka kävin heti myös lunastamassa ja nyt senki pitäis olla sit kunnos.

Maanantaina sit kohtasin kuiteski viel uusia ongelmia, kun mun netti ei suostunut toimimaan. Ajattelin tietysti, et se johtu siitä käyttöjärjestelmän uusimisesta ja jotku asetukset olis muuttunu. Soitin ton nettiliittymän tekniseen tukeen ja päädyin sit lopulta juttelee joku 3 tuntia sellasen englantia intian murteella puhuvan miekkosen kans, joka kyllä joka väliin muisti sanoa please, koska noita puheluita nauhoitetaan opetustarkoituksessa. Ei saatu ongelmaa ratkaistua ja siinä vaiheessa hieman turhautti.

Tiistaina olin sit aamulla lähdös käymään siel liikkees, jossa kone oli huollossa, et jos osaisivat kertoa, mikä asetus on pielessä, mut päätin koittaa vielä kerran, josko 'mokkula' yhdistäis mut nettiin ja yhdistihän se. En sit tiä mikä oli pieles, mut toistaiseksi se on taas toiminu ihan hyvin. Et kyl tää tekniikka on välis outoa ja arvaamatonta :D

Wappuakin saatiin tääl hieman juhlistettua aaton grillailun ja wappupäivän picnicin merkeissä. Olihan toi picnic vähä erilainen, ku mihin Tampereella on tottunu. Palmujen alla ja +27 astetta, suurimmaks osaks täysin aurinkoinen päivä, kellään ei oo haalareita ja lakkeja ei näy muilla kuin meidän picnic-porukalla :D Ja mä olin ainut tupsulakkinen, mikä oli outoa sekin. Mut kiitos Jaakolle, joka toi mun lakin, et sain juhlistaa wappua tänäkin vuonna lakki pääs!

kuvia

Tässä muutamia kuvia pääsiäisen ajalta. Alempana tekstiä lomasta. Yllä oon mä kotirannoilla. Todiste siitä, et kyl tääl pilvisiäkin päiviä ja iltoja on.

Eli tossa yllä on maisema lentokoneen ikkunasta, kun lähestyttiin Cairnsia. noi vihreet/turkoosit on Great Barrier Reefiä.


Tässä puolestaan näkymä Q1-rakennuksesta Brisbanen suuntaan jonkun turistin heijastuksella varustettuna. Nää korkeet talot, jotka tos rannal näkyy on kuiteski Surfersia ja Main beachia. Myös Southportin sataman voi bongata.


Tässä puolestaan on näkymää Cairnsin keskustan laguunilta. Laguuni jatkui vasemmalle vielä. Meri on kuvaajan takana.

Pääsiäislomaa

Pääsiäislomaa on siis vielä muutama päivä jäljellä. Keskiviikkona palaan takaisin kouluun ja aamu alkaa sopivasti tentillä. Ja sen kunniaksi otan taksin koululle. Kuka sitä ny julkisilla kulkis noin spesiaalina päivänä?! No ei vaan, siis en oo voittanu lotossa tai mitään, mut tentti vaan alkaa kasilta ja kokemuksen perusteella tiedän, et siihen on suhteellisen mahdoton ehtiä sil aamun ekalla bussilla, joka on aina täynnä ja myöhässä.

Tenteistä puheenollen: edellinen välitentti (just ennen pääsiäislomaa) meni ihan kivasti. Luennoitsija oli ahkeroinu korjaukset lomalla ja just tsekkasin, että tulos oli yli sen rajan, jonka asetin itelleni tyytyväisyysrajaksi. Eli ei tarvi harmitella sitä tenttiä. Tentis oli muuten hassua se, et tenttipaperit palautettiin sillee, et viitattiin ja valvojat tuli paikalta ne hakemaan. Ei ehkä kätevin tapa, mut paikallinen näköjään.

Torstaina menin sitte Jaakkoa vastaan Brisbaneen. Tervehdyksenä sain naurunpurskahduksen, jonka seasta erottu sanat: 'et sä voi olla ton värinen'. Eli ilmeisesti auringon vaikutukset mun iholla pääs yllättämään melkoisen kalpean velipojan.

Oleiltiin Jaakon kans täs surffaajien paratiisissa maanantaiaamuun asti. Nää päivät sisälsi surffauksen testailua, rantahengailua ja shoppailua (lähinnä Jaakko osti ja mä olin henkisenä apuna ettimäs kivoja kuteita). Eli peruslomailua. Käytiin yhtenä iltapäivänä/iltana myös Q1-rakennukses (kuva löytyy aiemmin tästä blogista). Se on siis se maailman 20. korkein rakennus, mut kuiteski korkein asuinrakennus. Sieltä oli kyl upeet näkymät: Brisbanesta Byron Bayhin mainostettiin, mut en mä ehkä ihan niin pitkälle nähny. Mut Surfersista, Southportista ja Broadbeachista sai ainaki hyvän käsityksen lintuperspektiivistä. Ja auringonlasku oli kiva. Yks puolalainen pappa rupes arvailee Jaakon ja mun kotimaata, ja ylläriylläri Ruotsiahan se veikkas. Ei oo meinaa eka kerta, ku mua ruotsalaiseks luullaan.

Maanantaina lähdettiin sitte aamuvarhaisella kohti Brisbanen lentokenttää, josta suunnaksi otetiin Cairns Koillis-Australiassa. Maanantai meni kaupunkiin tutustuessa ja ohjelmaa miettiessä seuraaville päiville. Keskustan tuntumassa ei ollu rantoja, mut laguunin olivat sit sinne tehneet, jotta ihmiset pääs vilvoittelee. Tota viilennystä tarvittiinki, ku siellä oli kyl tarpeeks lämmin. Suunnilleen samanlainen sää, kun täällä Surfersissa pari kuukautta sitten. (Nyt täällä on jo selkeesti siis viilentyny, vaikka päivälämpötila pysytteleeki yli 25.)

Päädyttiin lopulta lähtemään tiistaina seilille Great Barrier Reefille. Aamuvarhaisella suunnattiin siis satamaan ja jätettiin ne harmaat sadepilvet mantereelle, kun alus suuntasi kohti avomerta. Nähtiin kolme sateenkaartakin. Merellä siis paistoi aurinko ja matkalla muutama delfiini ja lentokalakin otti kisaa veneen kans. Tolla reissulla oli siis yhteensä jotain 60 tyyppiä.

Parin tunnin veneilyn jälkeen saavuttiin Michaelmas Cayhin, joka oli ensimmäinen pysäkki matkalla. Vesi oli uskomattoman turkoosia ja kirkasta. Aaltoja ei näkyny mailla halmeilla. Meidän paatti ankkuroitui noin 200 metrin päähän sellasesta pienestä saaresta, jonne meidät kuljetettiin lasipohjaveneellä, jotta saatiin vähä esimakua tulevasta. Saarelta käsin sitte snorklailtiin muutama tunti. Olihan se upeeta! Kilpikonnakin bongattiin ja tietty siis paljon koralleja, meritähtiä ja värikkäitä kaloja. Myös yks rausku leijaili ohi. Kalat onnistui saamaan aikaan melkoisen metelin nakerrellessaan niitä koralleja. Oli jotenki hassua. Niin ja Arielissa ei valehdella simpukoiden kokoa: kyl ne kevyesti oli puol metrii pisimmältä mitaltaan.
Päivän toinen snorklailuspotti oli Paradise Reef, jossa näkyi värejä vähän enemmän, ku ekalla spotilla. Merestä veneeseen noustessani onnistuinki sit saamaan matkamuistoks käsivarteen kunnon mustelman, joka tällä hetkellä loistaa ihanissa keltaisen ja sinisen sävyissä.

Kunnon meripäivä oli kyllä mahtavan rentoa. Ja riutta oli ehdottomasti näkemisen arvoinen. Se näytti upealta jo lentokoneesta käsin. Käykää Google mapsista kattomas satelliittikuvaa tosta valliriutasta.

Yhdeks päiväks varattiinki sit vähä toisenlaista aktiviteettia, nimittäin koskenlaskua. Bussi keräs ihmisiä muutamista hostelleista ja sitten köröteltiin puolisen tuntia Barron-joelle. Matkalla ylitettiin kyseinen joki kertaalleen ja samalla retken vetäjät kertoi meille, et kaikissa joissa tuol Cairnsin liepeillä asuu krokotiileja. Hetken päästä kuitenkin helpotettiin jännitystä lisäämällä, et yleensä ne ei jaksa nousta kovin ylös, vaan odottelevat lämpimimmissä vesissä alajuoksulla helppoja saaliita.

Alotuspaikalla noin 60 hengen porukka sitten jaettiin venekuntiin ja samaan veneeseen Jaakon ja mun kans tuli pari amerikkalaista poikaa ja sit australialainen pariskunta. Meidän veneen ohjaajaks saatiin koko retken vetäjä, aika tiukka tätsy. Alussa meille annettiin pikainen opetus miten koskia lasketaan ja sitten pääsin testailemaan veden lämpötilaa, kun mut valittiin vapaaehtoiseksi demonstroimaan laidan yli molskahtamista. Ronskisti se tätsy vetäs mut pelastusliiveistä takas paattiin.

Hetken melomisrytmin hakemisen jälkeen lähdettiin liikkeelle, minä ja toinen nainen etummaisina. Ensimmäinen koski sujui ihan mukavasti, veden pyöritykseen totutellessa. Toinen koski valittiin laskettavaks takaperin. Heti kyseisen kosken jälkeen jo tasaisessa vedessä tajusin, että vieressä istuvan naisen kauhistunut ilme ei johtunut kosken pelottavuudesta, vaan jokin muu oli vialla. Hetken päästä suusta tulvahtanut veri ohjas mun katseen huomaamaan, että yläetuhammasrivistön puuttuminen oli tämän ilmeen aiheuttanut. Nainen ei pitänyt melastaan kunnolla kiinni ja kosken potkaistessa veneen nokkaa iski melan pää naisen hampaat kurkkuun. Kolme hammasta siinä killui kiinni, mutta ilkeesti taaksepäin taittuneena. Parista kulmahampaasta oli puolet jo jossain muualla.

Oltiin jo sen verran pitkällä, et takaisin ei voinut lähteä, joten ainooksi vaihtoehdoksi naiselle jäi laskea muutama koski jääpussi suussa kipua lievittämässä seuraavalle poistumispaikalle. Mä pääsin sitten jälleen kerran toteamaan, et ei musta kyl lääkäriks eikä sairaanhoitajaks olis: oli meinaa täys työ olla oksentamatta ja pyörtymättä siinä tilantees. Naisen seuraks sairaalaan lähti luonnollisesti myös aviomies, joten meidän venekunta kutistui neljään ekakertalaiseen ja ohjaajaan. Myöhemmin selvis, et näiden aussien loma ei ollu menny ihan putkeen, ku ne oli aluks unohdettu hakea tälle koskenlaskuretkelle.

Pari koskee siinä sit taas päästiin eteenpäin ilman sen kummempia kolhuja, mitä ny välis vähä kiviin törmäiltiin. Sitten ohjaaja rupes varottelee tulevasta koskesta, joka oli reitin pahin. Koskea lähestyttiin siis odottavin mielin ja yhen pystyakselin ympäri tapahtuneen 360 asteen kierroksen jälkeen saatiin kivat vauhdit kosken kuohuihin ja alhaalla päästiin toteamaan, että kaikki oli veneessä ja vahingoittumattomina. Jäätiin siihen sitte odottelemaan muita venekuntia ja heti seuraavasta veneestä molskahti kaikki oikean puolen melojat koskeen. Siinä meidän ohjaaja sit totes, et nää tuli sitä linjaa, mitä hänkin oli tarkoittanut tulla, mut se meidän spinnaus heitti meidät johonki toiselle linjalle, joka olikin sit paljon parempi.

Loput kosket laskettiin leikiten ja päivän päätteeks kyllä hauiksissa ja olkapäissä tuntui, et jotain oli tehnytkin. Meidän ohjaaja vaan ihasteli koko ajan, et kuinka lihaksikkaita veneen pojat oli ja kiitteli onneaan, et sai meidät, eikä aasialaisia tyttöjä, jotka tuskin melan lavalla ees vettä koskivat.

Eilen oltiinkin taas jo kotona ja illalla suunnistettiin todistamaan suurta urheilujuhlaa. Paikalla oli 18510 katsojaa, kun Gold Coastin Titaanit kohtas Canberran Riderit aussijalkapallossa, jota ei pelata siis pyöreällä jalkapallolla vaan amerikkalaisella jalkapallolla ja palloa kuljetetaan juosten vastustajaa päin. Pelin avas tietysti cheerleadereiden esitys ja raketit. Väliajalla jaettiin rahapalkintoja erilaisin perustein ja kuunneltiin jonku nousevan laulajakyvyn esitystä.
Ite peli oli vähä laimea suurimman osan ajasta. Suhteellisen tasoissa mentiin toisen puoliajan viimeiseen varttiin asti, jolloin vieraat meni johtoon. Titaanit kuitenki nous tasoihin ja kaks minuuttia ennen peliajan loppua saivat tehtyä vielä touchdownin (tai mitä termiä ny käyttävätkään) ja siitä hyvästä saivat yrittää maalipotkua. Onnistui ja peli päättyi kotiyleisön kannalta iloisiin 16-10 lukemiin.

Pelistä jäi mieleen se, et pallo etenee kovin lyhyitä pyrähdyksiä, kun muutaman sekunnin välein kentällä näkyy vaan kasa miehiä pallon päällä. Ja taas aloitetaan uus hyökkäys. Taklausta ei myöskään kovastikaan rajoiteta ja se on muun muassa ihan okei, et roikutaan toisen paidassa tai jalassa kiinni muutamia metrejä ja hidastetaan sen kulkua. Muutamia kertoja kävi myös sääliks vastustajaa, ku kotijoukkueen kolme pelaajaa runnoi vastustajan onnettoman pallonpitelijän tietyn linjan taa, jotta voitettiin aloitus. Ei siinä isotkaan reisilihakset auttanu pysäyttämään titaanien voimaa.

Greensleeves

Sait multa kukkaset toukokuun...otsikon laulu on soinut mun pääs nyt pari päivää. Johtuen siitä, että oon sattunu kävelemään sellasen kellohotellin ohi parina päivänä, kun se kello soittaa tota biisiä. Ja tosiaan, se on kelloHOTELLI, et en sit tiä paljonko on asiakkaita ja viipyykö ne pitkiä aikoja :)

Maanantai on näköjään vakiintunu mun blogin kirjoituspäiväksi. Tänään oli taas pitkästä aikaa aurinkoinen päivä. Viime viikko oli aika sateinen (poislukien keskiviikko, joka oli tosi lämmin ja aurinkoinen, mut itehän vietin sen päivän luennoilla..). Tänään oon kertaillut keskiviikon tenttiä varten. Toi tentti onkin ainut koulujuttu, joka mulla on tällä viikolla. Sattui niin onnellisesti, et luentoja ja harkkoja peruttiin. Tentti on siis välitentti ja 80 monivalintakysymystä tarttis tietää (arvata) puolentoista tunnin aikana. Tän välitentin painoarvo on 20 % loppuarvosanasta.

Tähän kurssiin liittyen meillä oli ryhmäpresentaatio viime keskiviikkona. Se meni ihan hyvin, enkä ees takellellu sanojen kaa. En joutunu vilkuilee tukisanalistaakaan kun kerran. Hiukan ihmetytti se, et ryhmän muut jäsenet luki oman puheensa suoraan paperista. Eli olivat kirjotelleet itelleen tekstin ja sit pilkkoneet sen noin 20 pienelle paperilapulle, ettei sentään A4 naamaa peittäny. Mut tää ihmetyttää sen takia, ku TTY:l on tottunu siihen, ettei kukaan lue mistään 'käsikirjoituksesta', vaan päästä niitä asioita puhutaan. Ja erityisesti ihmetyttää sen takia, et tutori nimenomaan ohjeistuksessaan sanoi, et hän ei halua nähdä kenenkään sit lukevan tekstiä suoraan mistään lapusta. Ja kaiken huipuks nää kolme muuta puhuu enkkua äidinkielenään, et sekään ei oo mikään tekosyy tekstilappujen käyttämiselle..

Lauantaina sain puhelinsoiton paikallisesta pankista. Siel pankin edustaja toivotteli mua tervetulleeks niiden asiakkaaks (avasin tilin pari kuukautta sitten) ja kohteliaasti tiedusteli, et osaanko mä käyttää nettipankkia ja automaatteja. No kyllähän mä osaan.
Lauantai-iltana pääsin sit taas saunaan (vaan viikko välii edelliseen!), kun oltiin kämppiksen ja yhen saksalaisen kans saunomas-uimas-grillailemas suomalaisen pariskunnan luona. Oli kiva ilta! Ja Tytti: niinhän se täälläki menee, et vaihtarit hengaa aika paljon keskenään. Kyl mä muutamia ausseja tiedän luennoilta ja sillee, mut ei niiden kaa sit tuu vapaa-ajal hengattua. Sääli sinänsä. Joillakin kursseilla vielä erotetaan aussit ja muunmaalaiset, ettei vahingossakaan tulis mitään kontakteja luotua puolin ja toisin.

Perjantaina mä kävin huvittamas itseäni paikallises ostoskeskukses (oon tainnu jo mainitakin sen vaaleenpunaisen Disney-linnan). Ekassa kaupassa sit multa ruvettiin heti tiedustelee, et mistä mä oon. Ja kun totesin, et Suomestahan täs ollaan, ni myyjätyttö sanoi, et arvas mun aksentin perusteella, et tuun Pohjoismaista. Se ite oli Tanskasta. Toisessa kaupassa huomasin yhtäkkiä opettavani myyjää ääntämään mun nimeä. Se katsoi mun nimen visa-kortista (myönnän, ostin kengät..ihanat siniset kärjestä avoimet nahkakorkkarit 10 sentin korolla) ja sit vaan kysyi, et josko voisin opettaa sille, miten se äännetään. Sen myyjän isoisoäiti oli Suomesta ja tietty siis aiemmin oli jo selvinny, et mä tuun Suomesta, kun nää aussit on tällasia papupatoja ja ylisosiaalisia. Kun lähdin kaupasta, ni se huuteli perään 'Heippa Johanna', niinku oltais parempiakin tuttuja, ja muut asiakkaat vähä katteli.

Ostoskeskukses törmäsin myös catwalkiin ja hetken katseltuani ympärille selvis, et siin on alkamas morsiuspukunäytös. Otin sit hyvän paikan itelleni lavan vierestä ja jäin seuraamaan näytöstä. Tää näytös oli siis osa jotain Australian fashion weekend -kilpailua (tjsp.). 30 pukua ne esitteli ja kyl sielt joukosta löytyi tosi hienojakin. Tosin aika paljon oli myös sellaisia krumeluuriamerikkaunelmaprinsessapukuja, joihin oli tungettu ihan kaikkea strasseista paljetteihin ja kaiken kruunas isot rusetit. Mut saipahan taas jotain ideoita tuleviin juhlapukuihin. Yks malli kompasteli koko ajan, mut sillä oliki epäreilun kapeita pukuja esiteltävänä, et niis ei paljo harpottu.

Muutamat asiat sen näytöksen malleissa ihmetytti. Ensinnäkin hymy: läheskään kaikki ei hymyilly ollenkaan. Luulis, et hymy sopis tollaseen tilanteeseen, ku esitellään hääpukuja eikä oo kyse kuitenkaan mistään New Yorkin muotiviikoista. Toinen juttu: niillä malleilla oli ihan ihmeellisiä kenkiä. Siis ei yhtään juhlavia, eikä todellakaan hienoja kenkiä, joita hääpuvun kans käyttäis. Tulin siihen tulokseen, et ne oli saanu ottaa omat kengät ja moni oli valinnu vaan mukavat, ku oletti, ettei ne näy helmojen alta. Mut ainakin mun silmään pisti ruskeet kiilakorkoiset korkkisandaalit valkoisen puvun alta.

Tääl on muuten ihan hullu hehkutus pääsiäisestä. Ja siitä on tehty tosi kaupallista. Koko maaliskuun on näkyny telkassakin pääsiäismunamainoksia. Tavarataloissa on omia pääsiäisosastoja, joissa on erilaisia suklaamunia ja muuta pääsiäiskrääsää. Perjantaina törmäsin yhdessä vaatekaupassa pääsiäispaitoihin. Siis siel oli vaikka kuinka monta erilaista t-paitaa, joissa oli pääsiäispupuja ja monissa oli teksti 'happy easter'. Ehkä pikkasen yli tai jotain?! Ostaako joku tollasia sesonkipaitoja?? Pelkät puput viel ymmärtäis, mut toi teksti. Jouluna tääl varmaan löytyy tonttupaitoja, jois toivotetaan 'merry christmas'..

Paidoista puheenollen: tänään tos keskustas tuli vastaan mies, jonka paidassa luki 'I sydän-kuvio abo'. Hetken aikaa kesti tajuta, et ei se tainnu tunnustaa rakkauttaan mun syntymäkaupungille. Oikeen rupes naurattaa, et miten ihmeellisesti ajatukset voiki mennä, kun hetken jo kuvittelin, et toi abo on vaan åbo:n kansainvälinen versio :D:D

Jaakkokin saapui eilen Ausseihin ja on nyt pari päivää Sydneys. Torstaina meen sit Brisbaneen Jaakkoa vastaan, kun se tulee viettää pääsiäistä tänne mun luo. Kävin ostamas sille just dinosauruslakanat.